Mitä on haittojen vähentäminen?

Päihteitä on käytetty yhteiskunnissa läpi historian. Halusimme tai emme, niitä käytetään vastedeskin. Tämän vuoksi meidän tulisi yhteiskuntana löytää keinoja tulla toimeen päihteiden kanssa. Kun haitallista toimintaa ei voida kokonaan estää, on syytä pohtia, miten haittoja voi vähentää.

Viimeisen puolen vuosisadan aikana toteutettu kieltolaki ei ole onnistunut kitkemään huumeiden eli laittomien päihteiden käyttöä tai siihen liittyviä ongelmia. Sen sijaan sillä on kyllä ollut monia ei-toivottuja seurauksia. Jos tarkoituksena on oikeasti toimia huumeisiin liittyvien ongelmien ehkäisemiseksi, on asiaa mitä ilmeisimmin lähestyttävä muilla keinoin.

Suomessa on viimeisen puolen vuosisadan aikana toteutettu politiikkaa, jossa pitkälti Yhdysvaltojen näyttämän esimerkin mukaisesti jaotellaan päihteet kaksijakoisesti laillisiin ja laittomiin, hyviin ja pahoihin. Alkoholin ja tupakan kaltaisten laillisten päihteiden käytöstä yhteiskunnalle ja yksilöille koituvia haittoja on pyritty minimoimaan valistuksen, verotuksen ja säännöstelyn keinoin.

Huumeiden osalta tavoitteena on ollut estää käyttö kokonaan. Kieltojen haitallisia seurauksia ei juurikaan ole huomioitu. Toisin kuin laillisten päihteiden kohdalla, päihdepolitiikkaa on toteutettu rikosoikeuden keinoin – kieltämällä huumeet, rankaisemalla niiden käytöstä ja pelottelemalla potentiaalisia käyttäjiä rangaistuksen uhalla. Nämä keinot eivät kuitenkaan ole johtaneet toivottuihin tuloksiin.

Mitä haittojen vähentäminen on

Haittojen vähentäminen (eng. harm reduction) on päihdepolitiikkaa ja päihdetyön käytäntöjä, joiden ensisijainen tavoite on päihteiden käytöstä aiheutuvien haittojen minimointi. Tätä Humaania päihdepolitiikkaa ry ajaa: Rationaalista, parhaaseen saatavilla näyttöön pohjaavaa päihdepolitiikkaa, joka vähentää inhimillistä kärsimystä ja kunnioittaa kaikkien tasavertaisia oikeuksia. Haittoja vähentävillä käytännöillä voimme säästää verorahoja, estää syrjäytymistä, vähentää terveydellisiä haittoja ja pelastaa ihmishenkiä.

Päihdepolitiikka on muutakin kuin lainsäädäntöä, rajoituksia ja rangaistuksia. Päihteistä aiheutuviin haittoihin vaikuttavat myös sosiaalipolitiikka ja käyttökulttuuri. Siksi haittojen vähentämistä tavoitellaan esimerkiksi valistuksen ja päihdetyön keinoin. Kun päihteiden vaikutuksista, haitoista ja erilaisista käyttötavoista välitetään totuudenmukaista tietoa, niitä käyttäviä voidaan kannustaa mahdollisimman turvalliseen käyttöön. Erilaiset instituutiot, joiden tavoitteena on päihdeongelmien ennaltaehkäiseminen ja hoitaminen, sekä turvallisempien käyttötapojen edistäminen, ilmentävät myös sosiaalipoliittista työtä päihdehaittojen vähentämiseksi. Tämä kattaa monia toimivasta julkisesta terveydenhuollosta korvaushoitoon ja neulanvaihtopisteisiin.

Haittojen vähentämisen politiikka ei koske yksinomaan Suomen rajojen sisällä tapahtuvia asioita. Meidän on tiedostettava myös politiikkamme globaalit ulottuvudet ja pyrittävä siihen, että kotimaassa harjoitettu politiikka ei lisää kärsimystä myöskään muualla maailmassa. Kansainvälisellä huumeiden vastaisella sodalla on paljon ongelmallisia globaaleja seurauksia. Meksikossa laittoman huumekaupan synnyttämien kartellien yhteenotot poliisin ja kilpailevien kartellien kanssa johtavat vuosittain tuhansien ihmisten väkivaltaisiin kuolemiin.

Jotta haittojen vähentämistä voidaan tehokkaasti tehdä, tarvitaan yhteistyötä eri tahojen välillä. Tarvitaan toimivat asiantuntijaverkostot, joiden näkemyksiä todella kuullaan, ja pätevää tutkimusta, jonka tuloksia hyödynnetään. Keskusteluyhteyden pitäisi kattaa niin kansalaisjärjestöt, poliisi, päihdetyötä tekevät tahot, eduskunta kuin oikeuslaitoskin, ja yhteistyötä tehdä yli institutionaalisten rajojen.

Nykyisiä käytäntöjä on uudelleenarvioitava

Humaania päihdepolitiikkaa ry peräänkuuluttaa avointa keskustelua, jossa julkisesti ja ennakkoluulottomasti punnitaan eri päihdepoliittisten mallien ja toimenpiteiden hyötyjä ja haittoja. Tämä keskustelu tulisi kohdistaa niin lainsäädäntöön kuin sen puitteissa toteutettuun sosiaali- ja kriminaalipolitiikkaan. Pelkkä keskustelu ei riitä, vaan tarvitaan myös yhteiskunta- ja lääketieteellistä tutkimusta, jotta harjoitettu politiikka lepää varmalla, näytön varaan rakentuvalla pohjalla.

Jos jokin päihdepoliittinen toimenpide vähentää päihteistä koituvia haittoja, ja täten nostaa yhteiskunnallista hyvinvointia, se saa tästä vahvan oikeutuksen. Jos tietty toimenpide ei vähennä haittoja, on kyseenalaista, millä oikeudella ja oikeutuksella valtio voi perustella kansalaistensa vapauksien rajoittamisen.

Haittojen vähentämiseen tähtääminen on myös oivallinen ohjenuora mietittäessä sitä, mihin rahaa kannattaa käyttää: On lähtökohtaisesti järkevää käyttää verovarat tavalla, joka lisää mahdollisimman paljon hyvinvointia ja ehkäisee ongelmia. Oikeudenkäynnit ja vankilatuomiot ovat raskaita ja verorahoja syöviä tapoja kontrolloida huumeisiin liittyviä ongelmia, ja kaiken lisäksi niillä on syrjäyttävä vaikutus.

Harjoitetun politiikan tulee perustua parhaaseen saatavilla olevaan tietoon päihteiden ja politiikan vaikutuksista, ei sovinnaisiin käsityksiin tai näppituntumaan. Toimivien käytäntöjen löytäminen vaatii perehtymistä aihetta koskevaan tutkimusnäyttöön.

Kasvava tutkimusnäyttö osoittaa, ettei huumeongelmia ratkaista pakkokeinoilla ja rangaistuksilla vaan vakaalla tuella, laadukkaalla tiedotuksella ja hyvällä hoidolla. On aika hakea uutta suuntaa.

Posted in Artikkelit.