Psykiatri Adam Winstock: ”Rehellisyys on parasta päihdepolitiikkaa”

Julkaistu 26.7.2017

Humaania päihdepolitiikkaa ry:n hallituksen jäsen, sosiologian tohtoriopiskelija Aleksi Hupli haastatteli Briteissä toimivaa psykiatri ja addiktioasiantuntija Adam Winstockia, joka on jo vuosien ajan pyörittänyt ihmisten huumeidenkäyttöä kartoittavaa Global Drug Survey -kyselyä. Haastattelu toteutettiin Amsterdamissa maailman suurimman kaupunkiteknofestivaalin Amsterdam Dance Eventin aattona lokakuussa 2016, jolloin tri Winstock piti esitelmän Safe to Celebrate- tapahtumassa. Artikkeli on julkaistu aiemmin suppeammassa muodossa A-klinikkasäätiön Tiimi-lehdessä.

Olet psykiatri. Miten kiinnostuksesi päihdekysymyksiä kohtaan heräsi?

Vartuin Lontoossa niihin aikoihin kun elektroninen tanssimusiikki alkoi tulla suosituksi. Monet ystävistäni toimivat DJ:nä. Opintojeni aikana ympärilläni käytettiin paljon MDMA:ta (yhdiste, jota ekstaasipillerien yleensä toivotaan sisältävän), ja tuntemani ihmiset alkoivat kysellä minulta eri päihteiden vaikutuksista ja haitoista. Lääkärinä kohtasin toisinaan myös ihmisiä, joilla oli päihteiden ongelmakäyttöä.

Vaikka olen työssäni päihdepsykiatrina hoitanut monia ihmisiä, joilla on vakavia ongelmia alkoholin ja muiden päihteiden kanssa, olen myös huomannut, että arviolta 90 prosenttia päihteitä käyttävistä ei koskaan tule niistä riippuvaisiksi tai päädy tarvitsemaan ammattiapua. Hekin kuitenkin tarvitsevat neuvoja mahdollisimman turvalliseen päihteiden käyttöön. Suurin osa ajastani kuluukin nykyään tuollaisten neuvojen antamiseen.

Miten lääkärikollegasi reagoivat kun sanot, ettei suurimmalla osalla huumeiden käyttäjistä ole käytön suhteen ongelmia?

Sanoisin, että jopa hallituksen työntekijät ja heidän neuvonantajansa tietävät tämän. He eivät vain voi sanoa sitä ääneen.

Sen toteamisessa, ettei suurin osa ihmisistä päädy huumeiden ongelmakäyttäjiksi, ei ole mitään radikaalia. Asia nyt vain on niin. Vaikeampaa ihmisten on hyväksyä keskustelua siitä, että huumeilla voi olla myös myönteisiä vaikutuksia. Käyttäjille pitäisi jakaa tietoa, joka edesauttaisi riskien mahdollisimman tehokasta vähentämistä. Tällaista keskustelua halutaan välttää, koska pelätään, että rehellinen puhe huumeiden hyvistä puolista lisää varsinkin nuorten huumeiden käyttöä.

Haluan tehdä tässä selväksi, että alaikäisten päihteiden käyttö ei ole hyvä asia. On syytä toteuttaa sellaista päihdepolitiikkaa, joka viivästyttää päihteiden käytön aloitusikää.

Adam Winstock

Adam Winstock valmistui lääkäriksi vuonna 1991 ja erikoistui aikuispsykiatriaan ja addiktiolääketieteeseen. Hän käynnisti Global Drug Survey:n (GDS) vuonna 2011, jonka vuosittain teettämää huumekyselyä on kutsuttu maailman suurimmaksi. Winstock haluaa tietää, mitä päihteitä maailmalla käytetään ja miksi. GDS ei keskity pelkästään päihteiden käytön mahdollisiin haittoihin, vaan pyrkii kartoittamaan käyttöä mahdollisimman laajasti.

Sellainen huumevalistus, jossa todetaan vain, että huumeet ovat pahasta, ei oikeastaan välitä minkäänlaista hyödyllistä tietoa.

Se ei ole valistusta vaan ideologian tuputtamista. Sitä voisi verrata lasten kasvattamiseen sellaisessa uskonnollisessa viitekehyksessä, jonka kyseenalaistaminen on kielletty. On ihmisiä, jotka elävät koko ikänsä ilman uskontoja ja ovat silti onnellisia, sydämellisiä ja menestyviä. Niinikään on ihmisiä, jotka ovat kasvaneet uskonnon parissa, ja jotka noin 15 vuoden ikäisenä alkavat kyseenalaistaa asioita, joita ei koskaan opetettu kyseenalaistamaan. Lapset oppivat olemalla kiinnostuneita ja kyselemällä kysymyksiä, ja siten me kaikki kasvamme aikuisiksi. Teemme asioita, opimme, reagoimme. Joillekin huumeiden käyttö on osa tuota oppimisprosessia. Ei kaikille, mutta joillekin.

Olet ylläpitänyt Global Drug Survey -kyselytutkimusta jo joitakin vuosia. Mitä pidät merkittävimpinä huumeisiin liittyvinä trendeinä? 

2000-luvun alkupuoli oli stimulanttien vuosikymmen. Nähdäkseni nyt ollaan siirtymässä psykedeeleihin. Niiden terapeuttista potentiaalia selvittävissä tutkimuksissa on havaittu psykedeelien suhteellinen turvallisuus, keksitty uusia yhdisteitä sekä löydetty uudelleen jo aiemmin tunnettuja, kuten DMT (dimetyylitryptamiini).

DMT:tä käytetään nykyään niin ayahuasca-juomana kuin poltettavassa ja höyrystettävässäkin muodossa. Alkuperäinen ayahuasca-tee on keksitty uudelleen kaupallisena psykedeelikokemuksena: "jätä masentava länsimainen elämäsi, tule istumaan shamaanin kanssa, maksa sata dollaria ja tapaa pantterijumalasi”. Itse mietin, josko taikasienet rannalla tarjoaisivat saman kokemuksen.

Näiden aineiden joustavuus ymmärretään. Esimerkiksi LSD:tä mikroannostellaan. On erikoista ajatella, että aine, joka aiheuttaa muutoksia todellisuuden havainnoinnissa, voisi myös tehostaa työntekoa. No, tavoitteena on päästää irti ajatusten rajoitteista. Aihepiiri on erittäin mielenkiintoinen.

Toinen suuri muutos on tietysti se, että jotkin hallitukset ovat havahtuneet huumesodan turhuuteen ja ymmärtäneet, että päihdelakien muutosta voi ajaa ilman, että tarvitsee pelätä äänestäjien kaikkoamista.

Miten internet on vaikuttanut käyttötapoihimme ja suhtautumiseemme huumeisiin?

Internet on todennäköisesti ollut huumekentän suurin yksittäinen muutos sitten injektioneulan. Pelkästään se tosiasia, ettei huumemarkkinoilla ole enää rajoja, on merkittävä muutos. Se on suuri haaste myös sääntelylle: anonyymiverkosta voi tilata tuotteen postitse kotiovellensa. Tämä aiheuttaa luonnollisesti huolta DEA:n (USA:n Drug Enforcement Administration) kaltaisille instituutioille.

En tiedä, ovatko internetin vaikutukset hyvä vai huono asia. Siksi yhtenä Global Drug Surveyn tämänvuotisena [haastattelu tehtiin viime vuonna --toim. huom.] pyrkimyksenä on sen selvittäminen, miten helppo pääsy hyvälaatuisiin huumeisiin muuttaa ihmisten käyttötottumuksia. Muutamien viime vuosien aikana on käynyt selväksi, että hyvälaatuiset mutta vahvat MDMA-pillerit ovat terveysriski. Parempilaatuiset huumeet itse asiassa aiheuttavat enemmän ongelmia. Jos diilerille aikaisemmin maksettiin huonolaatuisesta kokaiinista 60 euroa grammalta, nyt tarjolla on 70-prosenttista kolumbialaista kotiinkuljetettuna. Joidenkin kohdalla se tarkoittaa, että samaa ainetta voidaan käyttää vähemmän, koska se on parempilaatuista. Toiset taas innostuvat saatuaan viimein käsiinsä hyvälaatuista tavaraa, ja päätyvät käyttämään enemmän, mikä näkyy myös lisääntyneissä ongelmissa.

Toinen internetin tuoma muutos on se, että se mahdollistaa tietoavälittävien yhteisöjen luomisen. Vaikka helpompi pääsy tietoon saattaa tuottaa myös ongelmia, sitä toivoakseni kompensoi globaali tiedonjako ja yhteisöjen yhteistyö, joiden seurauksena ihmiset oppivat käyttämään aineita turvallisemmin.

Global Drug Survey

Global Drug Survey on Lontoossa päämajaansa pitävä yritys, jonka järjestämää, kymmenelle kielelle käännettyä huumekyselyä levitetään eri mediapartnereiden ja instituutioiden kautta yli 20:een maahan.

Vuodesta 2014 eteenpäin GDS:n globaali huumekysely on kerännyt vuosittain yli 100 000 vastaajaa, ja heidän aineistoaan on käytetty lukuisissa akateemisissa julkaisuissa. Yritys rahoittaa toimintaansa myymällä erilaisia aineistoraportteja, kehittämällä digitaalisia terveystyökaluja seulontoihin ja lyhyisiin interventioihin ja järjestämällä kasvokkain ja internetin välityksellä toimivaa päihdekoulutusta.

Kannabisaktivismiliikkeet ovat osa kyseistä ilmiötä. Yhdysvallat on historiallisesti toiminut huumesodan tukikohtana, mutta tämäkin näyttää tällä hetkellä olevan nopeassa muutoksessa.

Hallitusten on turvallista lähestyä päihdepoliittisiä uudistuksia kannabiksen kautta, koska se on monissa paikoissa jo de facto dekriminalisoitu – poliisi ei yksinkertaisesti puutu sen käyttöön. Lisäksi etenkin lääkekannabiksen puolesta lobataan vahvasti.

Olen kuitenkin myös huolissani kannabiksen laillistamisen seurauksista. Kaupallinen kannabisteollisuus haluaa alkoholiteollisuuden tapaan myydä tuotteitaan mahdollisimman suuria määriä. Eniten rahaa alkoholituotteisiin sijoittavat alkoholiriippuvaiset. Ensimmäiset kannabismyymälät epäilemättä perustettiin hyvää tarkoittavien, joogaa rakastavien, pilveä polttavien kasvissyöjien toimesta. Nuo myymälät kuitenkin monesti ostetaan voittojen maksimointiin tähtäävien yritysten toimesta. Sama ilmiö on havaittavissa laillisissa päihteissämme: aina kun päihdeaineita kaupallistetaan ja niiden myynnillä pyritään tuottamaan rahallista voittoa, jotain menetetään. Käyttäjiä ei pitäisi rangaista, mutta tupakan ja alkoholin kanssa tehdyistä virheistä on otettava opiksi.

Yksi Global Drug Surveyn löydös on, että synteettisten kannabinoidien käyttö on kasvussa. Johtuuko tämä siitä, että ihmiset käyttävät niitä kannabiksen helpommin saatavilla olevina korvikkeina?

95 prosenttia ihmisistä valitsee tilaisuuden tullen aidon kannabiksen. Synteettisillä kannabinoideilla ei ole mitään tekemistä kannabiskasvin kanssa. Ne aiheuttavat selkeästi enemmän vainoharhaisuutta ja muistihäiriöitä, ja käyttäjillä on 30-kertainen todennäköisyys joutua ensiapuun [synteettisten kannabinoidien kategoriakin tosin sisältää monenlaisia yhdisteitä, joilla on monenlaisia, toisistaan eroavia vaikutuksia --toim. huom.].

Miksi niitä käytetään? Joidenkin, varsinkin nuorten, on helpompi saada käsiinsä synteettisiä kannabinoideja kuin kannabista. Vankiloissa niiden kysyntä on erityisen suurta, koska niiden avulla voi välttää välttää positiivisen tuloksen huumetesteissä. Kun on lukittuna selliinsä yli 20 tuntia päivässä, alkaa etsiä tapoja saada aikansa jotenkin kulumaan.

Lisäksi synteettisten kannabinoidien myynti vankilassa tarjoaa huikeat voitot. Internetistä saa parilla tuhannella eurolla kilon synteettisiä kannabinoideja. Aineesta riippuen gramman voi saada venytettyä jopa viideksi gramman pussiksi. Tämä tarkoittaa 2 500 prosentin hinnankorotusta – vankilassa vieläkin enemmän. Kumpaa vankilassa toimiva diileri valitsee myydä: huonolaatuista heroiinia vai synteettisiä kannabinoideja? Vastaus on ilmiselvä.

Näen vankilatyössäni säännöllisesti, kuinka lattialle lysähtäviä ihmisiä viedään sairaalaan. Vankilassa huumeita käyttävät eivät ole tyhmiä: kun uusi erä saapuu, he käärivät siitä jointin tai puolikkaan ja jättävät sen lattialle, josta joku päätyy polttamaan sen, luullen sitä jonkun jämiksi. He toimivat koekaniineina aineen välittäjille. Tiedän, että ihmisiä myös pakotetaan testaamaan uusia huumeita.

Synteettiset kannabinoidit ovat karmeita yhdisteitä. En reagoi muihin aineisiin samanlaisella tunnelatauksella, koska synteettisille kannabinoideille olisi olemassa parempi, luonnollinen vaihtoehto. Uudessa-Seelannissa kokeiltiin synteettisten kannabinoidien sääntelyä, mutta siinä keskityttiin mielestäni vääriin aineisiin. [Kannabis on Uudessa-Seelannissa kielletty, mutta siellä kokeiltiin jonkin aikaa eräiden synteettisten kannabinoidien rajoitettua laillista säätelyä. --toim.huom]

Toimituksille: näin uutisoit synteettisistä kannabinoideista oikeakielisesti

Lue lisää synteettisistä kannabinoideista artikkelistamme "Toimituksille: näin uutisoit synteettisistä kannabinoideista oikeakielisesti"

Miten paljon Global Drug Surveyn kyselyissä erotellaan eri motiiveja käytölle? Jotkut saattavat käyttää aineita itselääkintään, kun taas toiset ovat enemmän viihdekäyttäjiä.

Kannabiksen suhteen teemme tuon erottelun joka vuosi. Kannabista käyttävistä noin 60 prosenttia on puhtaasti viihdekäyttäjiä, noin 30 prosenttia viihdekäyttäjiä/lääkekäyttäjiä, kymmenisen prosenttia pääsääntöisesti lääkekäyttäjiä ja noin 2-3 prosenttia puhtaasti lääkekäyttäjiä. Sanoisin, että noin 10-15 prosenttia käyttää kannabista johonkin lääkinnälliseen tarkoitukseen.

Tänä vuonna tutkimme lääkekannabiksen osalta sekä käytön syitä, annostelu- ja käyttötapoja, käyttöön valmistautumista, aineen tehoa ja käytön sivuvaikutuksia. Se on mielenkiintoinen asia: reseptilääkkeitä käytetään joskus vain oireiden ilmestyessä, joskus taas säännöllisesti useita kertoja päivässä. Esimerkiksi MS-tautia sairastavien itselääkinnästä ei ole tutkimustietoa. Varmistavatko he, että aamulla on aina odottamassa valmis jointti, johon voi tarpeen tullen lisätä vaikuttavaa ainetta mikäli sen teho ei riitä? Onko aikoja, joina potilaat eivät käytä lainkaan?

Kysymme myös, tulevatko itselääkitsijät käyttämästään kannabiksesta pilveen, ja mikäli tulevat, pitävätkö he sitä ongelmana. Tätä ei kysymystä ei esitetä muualla. Jotkut pitävät pilveen tuloa haittana. Jos esimerkiksi MS-tautipotilas käyttää kannabista lihasspastisuuden hoitoon, on vakava ongelma, jos päihtymystila on niin vahva, että tasapaino heikentyy. Joillekin muille se ei välttämättä ole.

Tietysti myös yleisesti käytettyjä reseptilääkkeitä voi käyttää moniin tarkoituksiin.

Aivan. Monet reseptiopioideja luvallisesti kipuihin käyttävät saattavat toisinaan ottaa ylimääräisen pillerin päihtyäkseen. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, että olisi vain “hyviä ja huonoja huumeita” sekä “hyviä ja huonoja potilaita”. Näiden välissä on iso joukko, joka ajattelee: “Nyt on ollut tosi huono päivä töissä. Selkäni on ihan ok, mutta otan nyt kuitenkin oloani parantaakseni ylimääräisen nappulan”. Samaa uskoakseni tapahtuu myös kannabiksen kanssa.

Minkälaisia muutoksia haluaisit nähdä globaalissa päihdepolitiikassa?

Lyhyt yhteenveto: Hollantilaisempi lähestymistapa. Tämä tarkoittaa rehellistä keskustelua lainsäätäjien, poliisin, tapahtumapaikkojen sekä terveys- ja haittojen vähentämisorganisaatioiden välillä. Voimme ilmaista ymmärtävämme, että saattaa kestää pitkään siirtyä pois nykytilanteesta, jossa huumeet on kielletty, mutta voimme kuitenkin jo nyt valita soveltaa olemassaolevia huumelakeja toisin.

Hyvä ensiaskel olisi pelkästä hallussapidosta seuraavista rikosrekisterimerkinnöistä luopuminen – niistä on pelkästään haittaa. Myös tapahtumapaikkojen kanssa voisi tehdä yhteistyötä: ne ovat hyviä paikkoja huumeisiin liittyvän informaation jakamiseen. Poliisi voisi linjata, että vaatimus järjestäjälisenssin saamiseen olisi, että tapahtumapaikan nettisivulla tarjotaan haittoja vähentävää informaatiota. Tapahtumapaikkojen tulisi myös kouluttaa henkilökuntansa tunnistamaan alkoholin ja huumeiden aiheuttamia ongelmatilanteita ja reagoimaan niihin, ja niin edelleen.

Kannabiksen käytön osalta on syytä kulkea amerikkalaisempaan suuntaan: kannabiksen ja tupakan sekoittamisesta on päästävä eroon. Niiden yhteiskäytön vähentäminen olisi kansanterveyden näkökulmasta merkittävä asia. Vaporisaattorien käyttöä tulisi edistää, ottaen kuitenkin samalla huomioon, että myös hasisöljyjen ja muiden kannabistiivisteiden käytön kasvu tuo mukanaan riskejä. Voimakkaammat huumeet saattavat aiheuttaa enemmän ongelmia.

Rehellisyyttä tarvitaan lisää. Rehellisyys on parasta päihdepolitiikkaa. Toivoisin kuulevani hallitusten sanovan, että haluaisimme muuttaa lakeja, mikä on [kansainvälisten huumausainesopimusten vuoksi --toim. huom.] toistaiseksi hieman hankalaa, mutta ainakaan emme aja nykyistä huonompia linjauksia. Se olisi hyvä lähtökohta.

Posted in Artikkelit and tagged , , , , , , , , , , , .