Arvostelu: Roberto Saviano – Zero Zero Zero, Raportti kokaiinikaupasta

Italialaisen Roberto Savianon teos Zero Zero Zero (julkaistu 2013, suomennos 2015 WSOY) tarjoaa laaja-alaisen näkökulman kansainväliseen kokaiinikauppaan, sen muotoihin ja sitä pyörittäviin tahoihin.

ZeroZeroZero

Järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja huumekauppaan toimittajana perehtynyt Saviano avaa lukijalle näkymän niin kokapensaan kasvuseuduilla mellastaviin huumekartelleihin kuin tuon himotun jauheen levityksestä vastaaviin mafiasukuihin. Tarina kulkee Kolumbian ja Meksikon kautta Italiaan, Venäjälle sekä Nigeriaan, USA:ta unohtamatta.

Saviano näyttää, että loputtomista takavarikoista, pidätyksistä ja muista vastatoimista huolimatta uusia yrittäjiä uusin menetelmin nousee aina, valmiina ottamaan osansa kokaiinin lähes kyltymättömän kysynnän luomista rahavirroista.

Saviano on valmis nostamaan kokaiinin yhdeksi maailmantalouden suurista polttoaineista – energian, rahan ja vallan lähteeksi aseiden ja öljyn rinnalle. Kun kansainvälinen talouskriisi laittoi rahalaitosten tuottokoneiston yskimään, pitivät jatkuvasti rahaa tahkoava kokaiinibisnes ja sen rahanpesuoperaatiot Savianon mukaan pankit pystyssä. Vastaavaa on esittänyt YK:n huume- ja rikosvirasto UNODC:n pääsihteeri.

Kuvatessaan rikollisryhmien ja toisinaan niitä vastustavien viranomaistenkin tekemiä julmuuksia teos tuntuu ajoittain jopa mässäilevän väkivallalla. Hengestään mitä karuimmilla tavoilla pääsevät niin kartellien kihot, rivijäsenet, vastahankaan astujat kuin tavalliset siviilitkin. Myös kirjailijan omat kokemukset nousevat toisinaan tekstin keskiöön, mutta se hänelle suotakoon: aiemman Italian järjestäytynyttä rikollisuutta ja erityisesti napolilaista Camorra-järjestöä käsitelleen Gomorra-kirjansa myötä Saviano päätyi järjestön tappolistalle ja on siitä lähtien ollut Italian sisäministeriön jatkuvassa suojelussa.

Kirjassa käydään kiinnostavasti läpi kokaiinisalakuljetuksen kikat nestemäisestä kokaiinista sukellusveneisiin. Kirjaa kuitenkin kannattelevat ennen kaikkea yksityiskohtaiset kertomukset kartellipomojen uran vaiheista, poliisin soluttautujista ja puolivahingossa miljoonien huumebisneksiin sotkeutuneista tavallisista ihmisistä.

Kirjan lopussa Saviano antaa oman arvionsa siitä, mitä lukija on koko huumetalouden kuvauksen ajan odottanut: miten päihitetään laiton ja väkivaltainen huumebisnes, joka kaikista vastatoimista huolimatta uusiutuu, laajentuu ja tuottaa pyörittäjilleen valtavia omaisuuksia?

Roberto Saviano

Roberto Saviano
Kuvaaja: Piero Pompili

"Pidätyksiä ei koskaan tehdä tarpeeksi. Kokaiinin vastaiset toimet vaikuttavat aina epäonnistuvan. Niin kauhealta kuin ehkä kuulostaakin, ainoa ratkaisu ongelmaan voisi olla huumeiden täydellinen laillistaminen. Kukaties raju, julma, ahdistava ratkaisu. Mutta muuta ratkaisua ei ole tarjolla, jos halutaan panna piste kaikelle ja estää huumekaupan kasvava liikevaihto, ehkäistä jopa sodat. Tai ainakin se on ainoa vastaus, joka mieleen tulee, kun lopuksi miettii mielessään: entä mitä nyt?

--

Oli niin tai näin, olen vakuuttunut, että kokaiinin laillistaminen saattaisi tarjota perustellun ratkaisun. Silloin pystyttäisiin iskemään siihen mekanismiin, joka pitää kokaiinikaupan pyörät pyörimässä, kysynnän ja tarjonnan lakiin. Jos kysyntä ehtyisi, bisnestä ruokkivat tekijät lakastuisivat kuin kukka kastelun puutteeseen."

Mitä laillistaminen sitten tarkoittaisi? Käytännössä laillista sääntelyä, jossa huumemarkkinat otettaisiin pois järjestäytyneen rikollisuuden käsistä, ja tuotaisiin valtion tarkkaan kontrolliin: niitä verotettaisiin, valvottaisiin ja niitä rajoitettaisiin esimerkiksi ikärajoin. 

Kirjaa on helppo suositella niille, joita ei pelota sukeltaa kansainvälisen kokaiinikaupan julmaan, mutta ennen kaikkea huumaavan tuottavaan maailmaan. Se antaa uusia eväitä pohtia syitä sille, miksi laitonta huumekauppaa ei nykyisillä keinoilla onnistuta kitkemään.

Kuva: Pixabay

Posted in Artikkelit and tagged , , , , , , , , , , , , .