Humaania päihdepolitiikkaa järjesti A-klinikkasäätiön Muunto-hankkeen kanssa ”Selkoa huumeisiin” -dokumentti- ja keskustelutilaisuuden, jossa keskusteltiin aineanalyysipalveluiden toteuttamisesta Suomessa. Tapahtuma oli osa International Drug Checking Day:ta. Kyse on palvelusta, jonka avulla huumeita käyttävä ihminen voi selvittää hallussaan olevien aineiden koostumuksen. Tämä on tarpeen, sillä huumemarkkinoilla myydään vaihtelevan vahvuisia aineita, toisinaan myös väärillä nimillä. Asiasta yleisön kanssa keskustelemassa olivat Muunto-hankkeen projektikoordinaattori Miina Kajos ja Humaania päihdepolitiikkaa ry:n Henry Vistbacka.
Tilaisuus alkoi ”What´s in My Baggie?” -dokumentilla, jossa kuvataan, miten muuntohuumeilmiö näkyy yhdysvaltalaisilla musiikkifestivaaleilla. Dokumentaristit matkustavat ympäri Yhdysvaltoja ja seuraavat, kun satunnaisten juhlijoiden ostamia tai huumekauppiaiden myymiä aineita testataan pikatestillä. Testin reagenssin värin vaihtumisesta voidaan päätellä, koostuuko esimerkiksi ekstaasina ostettu tuote toivotusta vaikuttavasta aineesta, MDMA:sta vai sisältääkö se jotakin epätoivottua muuntohuumetta, kuten metylonia tai muuta katinonia.
Dokumentti näyttää, miten ihmiset reagoivat tuloksiin. Osaa harmitti rahan tuhlaaminen väärään aineeseen, toinen oli puolestaan valmis laittamaan ”vahingon kiertämään” myymällä aineen eteenpäin. Suurin osa negatiivisen testituloksen saaneista ei enää halunnut käyttää ostamaansa ainetta. Vaikka pelkän dokumentin perusteella ei vielä voida tehdä yleistäviä johtopäätöksiä, dokumentti viittaa siihen, että testauspalvelu voi vaikuttaa ihmisten asenteisiin.
Ihmisten reaktioiden lisäksi dokumentin parasta antia on näkökulma, jossa pohditaan kuluttajansuojaa pimeillä huumemarkkinoilla. Satunnaiselta diileriltä huumeita ostanut kuluttaja on heikossa asemassa, sillä hän ei voi kääntyä minkään viranomaistahon puoleen, jos ostettu tuote ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla. Dokumentti tuo esille myös huumeita myyvien tahojen moraalisten periaatteiden kirjon. Joillekin päämääränä on tienata rahaa keinolla millä hyvänsä, ihmisten terveydestä viis. Ja vaikka diilerit itse testauttaisivatkin myymänsä aineet, käyttäjienkin kannattaa testata ostoksensa täyden varmuuden saamiseksi.
Dokumentin jälkeisessä keskustelussa Muunto-hankkeen projektipäällikkö Miina Kajos toi esille, että analyysipalvelun tulee olla muutakin kuin laboratoriotuloksia: työn tulee pitää sisällään myös ihmisten kohtaamista. Näin potentiaalisesti apua tai tukea tarvitsevia ihmisiä tavoitetaan varhaisessa vaiheessa. Ihmiset voisivat kohtaamistilanteessa reflektoida omaa päihteiden käyttöään ja tarvittaessa hakea ajoissa apua. Nykyisin haittoja vähentävän päihdetyön palveluiden pariin hakeudutaan yleensä vasta, kun käytöstä on alkanut syntyä vakavia ongelmia.
Testauksen haasteet ja mahdollisuudet meillä ja muualla
Paljon keskustelua herätti dokumentissakin nähtyjen pikatestien luotettavuus. Yksi pikatesti ei korvaa sitä tarkkuutta ja luotettavuutta, joka laboratoriossa saaduilla testituloksilla voidaan saavuttaa. Dokumentissa nähtyä värireagenssitestausta kritisoitiin sen rajallisuudesta. Vaikka rajalliset testausmenetelmät ovat parempi kuin ei mitään, luotettavampaa tietoa pikatesteillä saataisiin, mikäli käytettäisiin vähintään kolmea eri reagenssia. Pikatestit eivät tosin silloinkaan tunnista aineiden koko kirjoa tai sekoituksia, eivätkä ne myöskään kerro mitään testattavien yhdisteiden vahvuudesta. Testit voivat myös mennä pilalle, jos niitä säilytetään tai käytetään väärin, jolloin värireagenssien tulokset saattavat muuttua.
Juhlimistilanteessa päätös kokeilla päihteitä saattaa toki syntyä hetken mielijohteesta, eikä silloin todennäköisesti odoteta testituloksia useita päiviä. Yleisesti voi ajatella, että pikatestaus oli luotettavampaa parikymmentä vuotta sitten, koska aineiden kirjo ei ollut yhtä laaja kuin nykyään. Tällaisia testejä on edelleen kuluttajien saatavilla netissä, mutta testitulosten tulkinta on kuitenkin tällöin testin tekijän varassa, eikä Muunto-hankkeen suunnittelemaa kohtaamista ja sen tukemaa oman käytön tarkastelua synny.
Muunto-hankkeen kaavailemasta palvelusta on tarkoitus tehdä käyttäjilleen maksuton. Espanjassa vastaavan kaltaisen palvelun kustannukset pyörivät testiä kohden 70 eurossa, eivätkä testien hinnat Suomessakaan olisi tämän halvempia. Keskustelussa korostuikin, että palvelun edustama haittojen vähentäminen ja niiden ennaltaehkäisy tulee ymmärtää nimenomaan yhteiskunnan varoja säästävänä ratkaisuna. Haittoja vähentävää päihdetyötä leimaa se, että jotkut katsovat sen tuhlaavan verovaroja ja antavan huumeita käyttäville vääränlaisen signaalin. Aineanalyysipalvelu kuitenkin maksaisi itsensä nopeasti takaisin, koska se ehkäisisi yliannostuskuolemia ja -tapaturmia, jotka maksavat yhteiskunnalle paljon aineanalyysipalvelun ylläpitoa enemmän.
Tällä hetkellä analyysipalveluiden toteuttamisen haasteena on Suomessa se, että toiminta vaatisi lakiuudistuksen: nykyisen huumausainelain mukaan huumausaineen käsittelylupaa ei voi saada tällaiseen tarkoitukseen. Humaania päihdepolitiikkaa seuraa mielenkiinnolla Muunto-hankkeen taivalta ja toivoo päättäjiltä huumausainelakiin järkeviä muutoksia.
”Just say know to drugs!"
Ohessa videolinkit tilaisuuden paneelikeskusteluun ja What´s in my Baggie -dokumenttiin (valitse suomenkieliset tekstityksen asetuksista):
Lisää luettavaa aihepiiristä:
Kommentteja huumetestauspalvelun tärkeydestä: http://hppry.fi/blog/2016/07/29/kommentteja-huumetestautuspalveluiden-tarkeydesta/
Helsingin Sanomat: Viihdekäyttäjien pitää saada testata aineensa huumelaboratoriossa, sanoo Helsingin kokoomuspoliitikko – Lääkäri: ”Jos ostat huumeita, harvoin saat sitä mitä sanotaan”
Huomenta Suomi: Huomenta Suomi - Huumeiden tunnistuspalvelu kaupungin piikkiin