Arvostelu: Jaakko Hämeen-Anttila – Trippi ihmemaahan, huumeiden kulttuurihistoria

Huumeita on käytetty kautta historian, eikä niiden käyttö ole aina ollut rangaistavaa. Näihin teemoihin keskittyy arabian kielen ja islamintutkimuksen asiantuntijan, professori Jaakko Hämeen-Anttilan teos Trippi ihmemaahan – Huumeiden kulttuurihistoria (Otava, 2014).

9789511280798Hämeen-Anttila käy läpi monipuolisesti huumeiden käyttöä eri aikoina ja eri maissa. Erityisesti keskitytään hasiksen ja oopiumin historiaan Lähi-idässä ja 1800-luvun länsimaissa, mutta myös ilokaasu, eetteri, kokaiini ja psykedeelit saavat käsittelystä osansa. Hämeen-Anttila näyttää ansiokkaasti, miten huumausaineiksi nykyään kutsuttujen aineiden rooli on ollut moninainen ja hyvin riippuvainen ympäröivästä yhteiskunnasta: huumeongelma ei ole pelkästään aineiden kemiallisten ominaisuuksien seuraus, vaan osa sitä ovat yhteiskunnan kulttuuri, asenteet, lainsäädäntö sekä muut aineen ja käyttäjän ulkopuoliset seikat. Siinä missä arabialaisessa maailmassa hasiksen käyttö oli vähemmän tuomittavaa kuin alkoholin, on meillä asian laita toisinpäin. Nykyään taistellaan huumeita salakuljettavia rikollisorganisaatioita vastaan, kun taas 1800-luvulla Britti-imperiumi pyrki aktiivisesti tuomaan oopiumia Kaukoitään.

Kirja sisältää runsaasti mielenkiintoisia anekdootteja historiallisista ja kaunokirjallisista lähteistä, jotka muodostavat laadukkaan katsauksen aineiden käsittelyyn aikalaiskirjallisuudessa. Hämeen-Anttilan kuvaus huumeiden vaikutuksista perustuu historian tunnetuimpien huumeidenkäyttäjien, kuten Aldous Huxleyn, Thomas de Quincyn ja Fitz Ludlowin raportteihin. Hämeen-Anttila antaa alkuperäislähteille tilaa puhua lukuisten lainausten kautta, ja kirja tiivistääkin oleellisia kohtia monista historiallisesti merkittävistä teoksista. Toisaalta korostuvat myös estetisoivasti huumeista kirjoittaneiden miespuolisten älykköjen kokemukset – tavallisen rahvaan kokemuksista ei menneiltä vuosisadoilta ole juuri säilynyt kertomuksia.

Jaakko Hämeen-Anttila. Kuva Jorma Marstio 2014.

Jaakko Hämeen-Anttila. Kuva Jorma Marstio 2014.

Kirjan lopussa Hämeen-Anttila käsittelee myös tämän päivän huumetilannetta. Hän tuo nykylainsäädännön ja huumausainepolitiikan ongelmat ansiokkaasti esiin, vaikka teksti paljastaakin hänen vahvuutensa olevan nimenomaan huumeiden historiassa. Huumekauppaa koskevat osuudet puolestaan ovat varsin stereotyyppisiä ja joiltain osin jopa virheellisiä. Esimerkiksi käsitys muuntohuumeista järjestäytyneen rikollisuuden luomina aineina, joiden ainoa tarkoitus on aiheuttaa riippuvuutta ja tuottaa rikollisille rahaa, on karkea yleistys ilmiöstä, jossa valtaosa “uusista” aineista on kehitetty tieteellisen tutkimuksen tai lääkekehityksen piirissä.

Myös yleisissä faktoissa on paikoitellen puutteita. Esimerkiksi hasista väitetään valmistettavan kukinnosta saatavasta “tahmeasta nesteestä”, joka on hieman kummallinen kuvaus hartsista tai pihkasta, jonka Hämeen-Anttila saattaa sekoittaa unikon maitiaisnesteeseen. Marihuanan taas väitetään virheellisesti olevan lehdistä ja varsista koostuvaa silppua, ja käsitteet ”psykedeelinen” ja ”psykoaktiivinen” sekoitetaan paikoitellen. Ajoittain teoksessa on myös toistoa, jonka huolellinen kustannustoimittaja olisi voinut karsia.

Kokonaisuudessaan kirja on kuitenkin erinomainen perusteos huumausaineiden historiaan, ja sellasena omiaan näyttämään huumeiden ja niiden käytön aika- ja kulttuurisidonnaisuuden. Mukaansatempaavasti ja yleistajuisesti kirjoitetun teoksen vahvuuksia ovat kiihkoton suhtautuminen käsiteltyyn aiheeseen, hauskat anekdootit ja historian tarinoiden seassa olevat kommentit, jotka sitovat käsitellyt asiat hyvin nykypäivään. Erityismaininnan ansaitsevat arabialaisen kulttuurin hasiksenkäytön esittely, joka esitellään tarkkojen alkuperäislähteiden kautta, joita tuskin edes moni huumeiden kulttuurihistoriaan perehtynyt tuntee.

Trippi ihmemaahan on nopealukuinen ja viihdyttävä, mutta silti informatiivinen ja huolelliseen lähdetyöhön perustuva teos, jota voi suositella kaikille huumausaineiden historiasta kiinnostuneille.

Kuvat: Pixabay ja Otava.

Posted in Artikkelit and tagged , , , , , , , , , .