Amnestyn asiantuntija kannustaa Suomea päivittämään huumelakeja: “Emme voi jatkaa tällä tavalla”

–  Sota huumeita vastaan on itse asiassa sotaa ihmisiä vastaan, Amnesty Internationalin vanhempi asiantuntija Daniel Joloy toteaa.

Humaania päihdepolitiikkaa ry kutsui Joloyn viime keväänä Maailma kylässä -festivaalille puhumaan huumausainepolitiikan ja ihmisoikeuksien välisestä suhteesta – tai pikemminkin niiden ristiriidoista.

Esimerkiksi Filippiinien huumesodassa tappaminen ja teloitukset, joiden uhreiksi voivat joutua jopa lapset, kohdistuvat erityisesti köyhiin ja syrjittyihin. Amnesty Internationalin mukaan tämä saattaa täyttää tunnusmerkit rikoksille ihmisyyttä vastaan.

– On selvää, että huumesodan idea on viety Filippiineillä äärimmilleen, Joloy toteaa.

Paikallinen poliisi on pyrkinyt teloitusten jälkeen peittelemään jälkiään jättämällä uhrien haltuun aseita tai huumeita tappamisen oikeuttaakseen. Joloy muistuttaa, että poliisin toiminta ei olisi hyväksyttävää silloinkaan, jos henkilö todella osallistuisi rikollisryhmän toimintaan.

– Laittomat teloitukset ovat selkeästi kansainvälisten ihmisoikeuslakien vastaisia, hän toteaa.

Paikalliset viranomaiset ovat haluttomia tutkimaan poliisin toimia. Filippiinit on myös estänyt YK:n ihmisoikeusasiantuntijoita saapumasta maahan tekemään riippumatonta selvitystä. Presidentti Rodrigo Duterte on jopa uhannut kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n syyttäjää, kun tämä ilmoitti, että tuomioistuin aloittaa tutkinnan maan toimista.

Daniel Joloyta haastateltiin Maailma kylässä -festivaalilla. Katso haastattelu kokonaisuudessaan videolta.

Huumesotaa kritisoivat ihmisoikeusaktivistit vaarassa

Joloy korostaa, että Filippiinit ei ole yksin linjansa kanssa. Monet maat ovat valinneet äärimmäisen politiikan huumeiden kontrolloimiseksi. Esimerkiksi Meksikossa valtaapitävät ovat ottaneet käyttöönsä armeijan, oman näkemyksensä mukaan järjestäytynyttä rikollisuutta ja huumeiden salakuljetusta vastaan taistellakseen.

Seuraukset ovat olleet raa’at. Meksikossa yli 200 000 henkilöä on kuollut vuonna 2006 alkaneen huumesodan aikana. Lisäksi tuhannet ihmiset ovat kadonneet selittämättömästi.

Brutaaleja keinoja käytetään myös Brasiliassa, jossa huumesota on Meksikon tapaan militarisoitunut. Filippiinien tapaan huumesodan uhreja ovat lähinnä köyhät ja syrjityt. Esimerkiksi Rio de Janeiron poliisin tekemiä tappoja selvittäessään Amnesty totesi, että uhreiksi päätyivät yleensä nuoret mustat miehet, jotka asuivat alhaisen elintason faveloissa. Myös siellä poliisit lavastivat uhrejaan rikollisiksi jättämällä paikalle aseita ja huumausaineita.

Maa on sittemmin edelleen koventanut otteitaan. Joloy kertoo, että armeijan otettua hoidettavakseen Rio de Janeiron turvallisuuden, paikallinen huumesotaa vastustanut ihmisoikeuspuolustaja Marielle Franco salamurhattiin.

– Tämä on hyvin tavanomaista monissa maissa. Ihmisoikeuksien puolustajat, jotka uskaltavat puhua epäkohdista ja kritisoida huumeiden vastaista sotaa, joutuvat uhkausten ja hyökkäysten kohteeksi. He ovat etulinjassa, Joloy kertoo.

Kieltolain perintö: väkivaltaa ja kärsimystä

Joloy pitää Kolumbiassa Yhdysvaltojen tuella järjestettyä Plan Colombiaa ehkä selkeimpänä esimerkkinä huumeiden vastaisen sodan militarisoinnista. Plan Colombia oli Yhdysvaltojen sotilaalliselle ja taloudelliselle tuelle rakentunut kampanja, joka kohdistui vasemmistosissejä ja huumekartelleja vastaan. Sen tulokset ovat kaikkea muuta kuin mairittelevia.

– Siitä seurasi väkivaltaa, kärsimystä, väärinkäytöksiä ja sairauksia. Tämä on itse asiassa koko 50 vuotta kestäneen kieltolain perintö, Joloy toteaa.

Kolumbiassa pakkokeinot kohdistuivat ja vaikuttivat erityisesti alkuperäisväestöön, jonka oli pakko siirtyä toisille alueille osapuolten varustautumisen ja lisääntyneen väkivallan vuoksi.

Yhtenä esimerkkinä valitun lähestymistavan ongelmista Joloy mainitsee kokaviljelmien tuhoamiseksi lentokoneesta sumutetun kasvimyrkyn. Se myrkytti maa-alueet sekä esti ruuan ja veden saannin.

– Lapsia on syntynyt sairaina alkuperäisasukkaiden maille sumutettujen kemikaalien takia, Joloy kertoo.

Kokapensaan viljely ja kokaiinin tuotanto ei toimista huolimatta vähentynyt, vaan on viimeaikaisten tilastojen mukaan jopa kasvanut. Jos jollakin alueella kokan tuotanto väheni, se kasvoi vastaavan määrän viereisessä maassa.

Kuolemanrangaistus YK:n kiistakapula

Indonesiassa, Iranissa ja Kiinassa huumerikoksista jaettavat kuolemanrangaistukset ovat esimerkkejä ihmisoikeuksia loukkaavasta huumausainepolitiikasta. Huumerikoksista annettavat kuolemantuomiot ovat selkeästi kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön vastaisia.

Joloyn mukaan kuolemanrangaistus on yksi YK:n keskeisistä kamppailukentistä. Kuolemanrangaistusten käyttöä huumerikosten yhteydessä tukevilla mailla, jotka muodostavat pienen ryhmän, on paljon valtaa päättävissä elimissä. Osaltaan tämän vuoksi asioiden edistyminen YK:ssa voi olla jopa turhauttavan hidasta.

Joloy näkee kuitenkin myös myönteisiä kehityssuuntia. Esimerkiksi Singaporen, Malesian ja Iranin kaltaiset kuolemanrangaistusten “kärkimaat” ovat vähentäneet kuolemantuomioiden käyttöä huumausainerikoksissa. Joloy korostaakin, että näiden päätösten täytäntöönpanoa tulee seurata tarkkaan, ja kyseisten maiden hallituksia tulee jatkossakin painostaa ihmisoikeuksien puolustamiseksi.

Joloy puhui Humaania päihdepolitiikkaa ry:n järjestämässä tapahtumassa otsikolla Ending the war on drugs – Time for human rights? Joloyta haastatteli MTV Uutisten ulkomaantoimittaja Janne Hopsu.

Terveyshaittoja terveyden nimissä

Joloy kritisoi myös monissa maissa käytössä olevaa tapaa rangaista, leimata ja demonisoida huumeita käyttäviä ihmisiä. Taustalla on pyrkimys ehkäistä huumeiden käyttöä, mutta samalla niitä käyttäviin ihmisiin aletaan yhdistää monia muitakin piirteitä, kuten rikollisuus, sairaus tai moraalittomuus. Joloyn mukaan viranomaiset pyrkivätkin oikeuttamaan ihmisoikeusloukkauksia huumeiden käytöllä.

– Kaikki tämä tehdään terveyden edistämisen nimissä. Liian usein huumeiden vastaista sotaa kannattavat tahot jättävät huomiotta, että huumeiden kieltolaki on aiheuttanut enemmän haittoja kuin huumeet itsessään, Joloy toteaa.

Yksi kieltolakipolitiikan seurauksista on se, ettei huumeita laittomilta markkinoilta ostavilla ole tietoa, mitä heidän ostamansa aineet tosiasiassa ovat tai millä niitä on jatkettu. Tämä voi Joloyn mukaan aiheuttaa monenlaisia haittoja. Käyttäjät saattavat myös jakaa keskenään käyttövälineitä, minkä seurauksena HIV ja C-hepatiitti voivat levitä.

– Olemme tavanneet ihmisiä, jotka eivät hae apua, koska pelkäävät rangaistuksia. He eivät halua tavata lääkäriä saadakseen hoitoa tai päästäkseen vieroitukseen, koska pelkäävät joutuvansa vankilaan, Joloy kertoo.

Esimerkiksi eräissä Yhdysvaltain osavaltioissa lainsäädännössä katsotaan, että raskaana oleva huumeita käyttävä nainen yrittää hyökätä sikiön kimppuun tai tappaa sen. Rangaistuksena nainen laitetaan vankilaan.

– Se on järjetöntä. Avun tarjoamisen sijaan lähetämme ihmisiä vankilaan. Seurauksena moni nainen itse asiassa jättää hakemasta tarvitsemiaan terveyspalveluita, Joloy kertoo lain vaikutuksista.

Joloy arvioi, että jos valtiot käyttäisivät huumeiden haittojen vähentämiseen ja käyttäjien hoitoon edes pienen osan nykyään lainvalvontaviranomaisille menevästä rahasta, voisivat kansanterveydelliset muutokset olla valtavia.

Huumeita käyttävä ei menetä ihmisoikeuksia

Joloy ehti Suomen vierailunsa aikana keskustella myös paikallisten huumeita käyttävien kanssa heidän kokemuksistaan.

– Eräs nainen kertoi nöyryytyksestä, hyväksikäytöstä ja väkivallasta, jota kohtasi ainoastaan huumeiden käyttönsä vuoksi. Täällä, Suomessa, Joloy sanoo.

– Hän kertoi minulle sen itsestäänselvyyden, että huumeita käyttävät ihmiset ovat yhä ihmisiä, joiden oikeuksia tulee kunnioittaa. Emme yksinkertaisesti voi jatkaa ihmisoikeuksien loukkaamista siksi, että joku päättää käyttää huumausaineita, Joloy toteaa.

Hän korostaa, että meidän on luovuttava käsityksistä, jotka leimaavat huumeita käyttäviä ihmisiä. Keskustelun aloittaminen on tärkeää, sillä ilman sitä ei mikään muutu.

– Suomi on tunnettu ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, ja olisi hienoa nähdä maan näyttävän esimerkkiä sekä sisäpoliittisesti että kansainvälisesti, Joloy toivoo.

Vuosikymmeniä vanha kurssi muuttuu

Kansainvälisen huumausainepolitiikan muutoksesta on yhä selvempiä merkkejä. Yhdysvallat on vuosia vartioinut YK:n huumekokousten lopputuloksia ja painostanut erityisesti globaalin etelän maita valitsemaan kriminalisointia painottaneen huumausainepolitiikan. Nyt monet Yhdysvaltain osavaltiot ovat uudelleenarvioineet huumausainepolitiikkaansa.

Samalla lukuisat maat, kuten Portugali, Uruguay ja Kanada, ovat muuttaneet huumausainepolitiikkansa suuntaa pois kriminalisoinnista ja kieltolaista. Monet entiset ja nykyiset valtionjohtajat ajavat huumepolitiikan uudistamista.

– Huumausaineet ovat kulkeneet ihmiskunnan mukana koko sen historian ajan. Huumausaineiden kieltolaki on vallinnut 50 vuoden ajan, ja tulos on selvä. Emme voi jatkaa tällä tavalla. Meidän on muutettava kurssiamme, Joloy lausuu.

Hänen mukaansa ihmisoikeudet voisivat tarjota uuden näkökulman huumeisiin liittyviin riskeihin ja haittoihin. Huumekontrollissa etusijalle asetettaisiin ihmisoikeudet ja kansanterveys, joita huumesodassa on totuttu polkemaan.

Myös Suomen Amnesty on kirjoittanut huumepolitiikan ja ihmisoikeuksien välisestä suhteesta sivuillaan https://www.amnesty.fi/huumepolitiikan-on-suojeltava-ihmisoikeuksia/

Tapahtumassa oli runsaasti yleisöä kuuntelemassa globaalin huumausainepolitiikan ja ihmisoikeuksien kipupisteistä.

Posted in Artikkelit and tagged , , , , , .