Julkaistu 11.12.2018.
Turun seudun kannabisyhdistyksen puheenjohtaja Risto Mikkosen tietokirja Bhang, Mezz, kukka ja Sativex: kannabiksen vapautuksen historia (Kirjokansi 2016) kertoo nimensä mukaisesti, miten kannabiksen lainsäädännöllinen asema on maailmalla vuosien saatossa kehittynyt. Kuten teoksen reilusti yli 400 sivun pituudesta voi päätellä, paljon on ehtinyt tapahtua.
Aluksi teos käsittelee laajasti Yhdysvaltojen huumausainepolitiikan kehitystä, mikä onkin perusteltu valinta ottaen huomioon maan keskeisen aseman koko kansainvälisen huumausainepolitiikan rakentumisessa. Lukijalle tulevat maan sisäpoliittisten vääntöjen lisäksi tutuiksi myös Kansainliiton ja sen seuraajan Yhdistyneiden kansakuntien pyrkimykset luoda globaalia kontrollipolitiikkaa kannabikselle ja muille huumausaineille. Tämä tarjoaa hyvät pohjatiedot nykyisen huumausainepolitiikan tarkkailulle historiallisesta perspektiivistä. Teos selventää myös kannabiksen keskeistä roolia kansainvälisen huumausainepolitiikan kehityksessä.
Paljon tietoa, mutta itseään toistaen
Risto Mikkonen: Bhang, Mezz, kukka ja Sativex – kannabiksen vapautuksen historia.
Kuva: Kirjokansi
Kirjan tietomäärä on vaikuttava. Valitettavasti toimituksellista työtä, esimerkiksi toiston karsimista, olisi voitu tehdä enemmänkin. Kerronta ei myöskään aina kulje ajallisesti lineaarisesti, vaan teos poukkoilee tavalla, jonka perustelut eivät avaudu lukijalle. Nämä ongelmat lienevät peruja siitä, että teos perustuu kirjoittajan aiemmin Suomen kannabisyhdistyksen ja Turun seudun kannabisyhdistyksen kotisivuilla julkaistuihin teksteihin, joiden perinpohjaista taustoitustyötä ei ole karsittu tarpeeksi. Kirjan muodossa tämä toistuva taustoittaminen tekee tekstistä raskasta lukea.
Mikkonen on pitkän linjan kannabisaktivisti, eikä teosta voi syyttää agendan piilottelusta, vaikkei Mikkonen varauksettomaan hehkutukseen sorrukaan. Aihepiiriin kriittisemmin suhtautuva voisi eräissä teoksen kohdissa suosia hieman toisenlaisia sanavalintoja, ja esimerkiksi lääkekannabiksen mahdollisuuksiin varauksellisesti suhtautuvalle osa kirjasta voi olla vaikeaa nieltävää.
Teosta lukiessa jää toisinaan epäselväksi, onko jokin esitetty väite kiistaton fakta vai vain kirjoittajan oma mielipide. Kirjassa esimerkiksi kerrotaan, että ”Suomessa vapautettiin keskiolut vuonna 1969 yrityksenä torjua kannabiksen käytön leviäminen nuorison keskuuteen”. Vaikka keskioluen tuominen maitokauppoihin varmasti purki painetta uudistaa päihteiden sääntelyä, on tulkinta pyrkimyksestä hiljentää huumausainepolitiikan kritiikki keskiolutuudistuksella epätavallinen. Ainakaan tämän arvostelun kirjoittaja ei onnistunut hakukonein löytämään lähdettä tälle poikkeukselliselle näkemykselle.
Kansainliitosta kannabiksen kotikasvatukseen ja kansalaisaktivismiin
Kannabiksen asemassa on teoksen julkaisun jälkeen tapahtunut maailmalla muutoksia, mutta kirja on tästä huolimatta pitkälti lukukelpoinen. Selkeimmin ajan kulku käy ilmi Mikkosen kirjoittaessa YK:n vuoden 2016 UNGASS-kokouksesta, jonka sato ei kirjaa kirjoittaessa luonnollisesti ollut vielä tiedossa.
Monipuolisessa teoksessa on useita kiinnostavia tietoja ja yksityiskohtia. Yksi esimerkki on kuvaus siitä, miten 1960-luvun lopussa alakulttuurista ponnistanut aktivistiliike vaikutti kannabiksen ja muiden huumausaineiden erottelun syntymiseen Isossa-Britanniassa. Toinen kiinnostava ilmiö on poliisikontrollin kannustama siirtymä kannabiksen ulkoviljelystä sisäkasvatukseen, mihin kytkeytyi monenlaisia kasvatukseen liittyviä innovaatioita sinsemilla-kasvatuksesta vesiviljelyyn. Tämä johti kasvatuksen hajautumiseen pienille tuottajille ja samalla järjestäytyneen rikollisuuden ja salakuljetuksen merkityksen vähentymiseen.
Huumausainepoliittisten uudistusten kannalta erityisen kiinnostavaa materiaalia ovat loppupuolen kuvaukset kansainvälisen reformiliikkeen järjestöjen ja vaikuttajien taustoista. Mikkonen pohtii ansiokkaasti myös suomalaisessa keskustelussa vielä huonosti tunnetun Etelä-Euroopan kannabisklubimallin mahdollisuuksia viedä kannabiksen jakelua pois rikollisilta markkinoilta.
Katse eteenpäin, mutta mennyt muistissa
Paikoin raskasta teosta voi suositella erityisesti niille, joilla on aikaa perehtyä kannabista koskevaan kansainväliseen huumepolitiikkaan ja sen muutokseen. Kirjoittajan kunnioitettavan tietopohjan ansiosta teos tarjoaa aihepiiriin syvällisemminkin perehtyneelle uutta tietoa.
Kannabiksen laillistamisen historian tunteminen on erityisen ajankohtaista nyt, kun pitkään vallinnut järjestys murtuu yhä useampien maiden tarkastellessa uudestaan kannabiksen lainsäädännöllistä asemaa, ja kansainvälisten järjestöjenkin etsiessä uutta konsensusta huumekysymyksissä. Eteenpäin suuntaamisen lisäksi onkin hyvä katsoa hieman myös taakseen ja muistaa, mistä nykytilanteeseen ollaan tultu.
Kuvat: Pixabay ja Kirjokansi.