Arvostelu: Vankina Venäjällä: Suomalaisen huumekuriirin uskomaton tarina – Ilkka Karisto

Julkaistu: 18.5.2020

Toimittaja Ilkka Kariston Vankina Venäjällä: Suomalaisen huumekuriirin uskomaton tarina (2018, WSOY) kertoo suomalaisen Jan Salon vankeustuomiosta venäläisellä vankileirillä.

Teos mukailee tyyliltään true crime -kirjallisuuden tyyppiä, jossa vankilassa istunut kertoo elämästä kiven sisällä. Kirjan tuore näkökulma on kuitenkin se, millaista on joutua ummikkona itänaapurin vankilamaailmaan.

Kirjan alussa huumerikoksista jo aiemmin Suomessa tuomittu Salo jää vuonna 2012 kiinni Venäjän rajalla yrittäessään jälleen kerran tuoda Suomeen heroiinia kehon sisälle kätketyssä hivakassa. Tietämättään hän on kuitenkin ollut maan viranomaisten tarkkailussa, ja rajalla Venäjän turvallisuuspalvelu FSB ottaa hänet kiinni. Jälkikäteen Salo miettii, olisiko rajalla tehty juoksupyrähdys Suomen puolelle säästänyt hänet vuosia kestäneeltä koettelemukselta, kun tuomio olisi annettu Suomen lain mukaan. Sitä hän ei saa koskaan tietää.

Vartijatkin myivät huumeita

Jo ennen tuomota esiin tulevat järjestelmän hämäryydet: Salolla oli mukanaan noin 50 grammaa heroiinia, mutta tuomiota annettaessa määräksi ilmoitettiin runsaat kuusi grammaa. Salon onneksi joku oli siis esitutkinnan aikana vetänyt aineita välistä.

Viranomaiset olivat muutenkin korruptoituneita, mikä ilmenee läpi kirjan. Tutkintavankilassa vartijoista suuri osa osallistui aktiivisesti huumekauppaan, välittäen aineita vangeille maksua vastaan.

Salo sai lopulta pitkän, lähes 7 vuoden tuomion kovan kurin leirillä. Tuomio määrättiin suoritettavaksi keskellä erämaata Komin tasavallassa sijaitsevalla vankileirillä.

Venäjän mafia pitää kuria

Kirjan antoisinta materiaalia ovat kertomukset arkisesta elämästä vankeudessa aina lemmikkikissojen hankinnasta vankien sisäiseen hierarkiaan ja asioiden hoitoon.

Elo vankileirillä eroaa paljon Suomesta, vaikka Suomessa istutut tuomiot auttoivat Saloa myös Venäjän vankilaetiketin omaksumisessa. Vaikka kuri oli tiukka, eikä henkilökunta kaihtanut väkivaltaa, saivat vangit itse käytännössä järjestää asiansa kuten parhaaksi katsoivat. Niinpä vankeja johtivat Venäjän mafian bratvan alaiset rikollispomot blatnoit, jotka esimerkiksi selvittelivät vankien väliset kiistat. Vangeilla oli myös Suomeen verrattuna käytössään paljon luvattomia puhelimia, joilla soiteltiin arkisia asioita läheisten ja myös viranomaisten kanssa.

Bratva päätti muuntohuumeen nollatoleranssista

Salon kokemuksista käy myös ilmi, että toisinaan mafian edustajien tavoitteet kävivät yksiin vankilan kanssa. Leirillä liikkunut spice-nimellä tunnettu muuntohuume, nimestä ja kuvauksesta päätellen synteettinen kannabinoidi, oli aiheuttanut pahoja sekavuustiloja ja jopa kuolemia. Vangeille annetussa tiedotustilaisuudessa bratvan edustaja ilmoitti, että jokainen aineen kanssa toimiva alennetaan leirin hierarkian pohjimmaiseksi. Näin teepusseissa leiriin kuljettu aine katosi markkinoilta.

Salo kertoo kirjassa lisäksi muista Venäjän vankileirien huumeilmiöistä. Perinteisten aineiden rinnalle oli tullut erilaisia muuntohuumeita ja esimerkiksi kotikemistien kodeiinista valmistamaa desomorfiinia eli kyseenalaista mainetta kerännyttä ”krokotiilia”.

Suomen tapaan myös Venäjällä iso osa vankeustuomioista liittyy huumeisiin, ja kirja ottaa kantaa tuomioiden kohtuuttomuuteen, erityisesti maan kovennettua rangaistuksiaan. Esimerkkinä kerrotaan 19-vuotiaasta pojasta, joka sain 11 vuoden tuomion kolmen spice-gramman hallussapidosta.

Pääsi lopulta takaisin Suomeen

Koko tuomionsa ajan Salo toivoo yhtä asiaa: mahdollisuutta suorittaa rangaistuksensa Suomessa Venäjän sijaan. Lopulta siirto onnistuu vuonna 2015, kolme vuotta kiinniotosta, vaikka välillä Salo joutuu jo pelkäämään Ukrainan kriisin kiristämien diplomaattisten suhteiden torppaavan hänen siirtonsa. Salon onneksi siirtoprosessi on tuolloin jo niin pitkällä, etteivät maiden väliset sanktiot enää vaikuta siihen.

Siirto oli Salolle monella tasolla ilon aihe. Hän pääsi lähemmäs lapsiaan ja parempiin oloihin. Myös tuomio keveni: Kun henkilö siirretään istumaan tuomiota Suomeen, rangaistukset muutetaan vastaamaan Suomen järjestelmää. Näin kävi myös Salolle, joka pääsi siirron jälkeen käytännössä suoraan avovankilaan ja lopulta vapauteen vuonna 2017.

Aika venäläisellä vankileirillä oli kuitenkin pitkä. Kirja ei tarjoa vastausta siihen, voisiko suomalaisten siirtoa inhimillisempiin oloihin, lähemmäs omaisiaan, jotenkin nopeuttaa.

Kiinnostava sukellus vankilaelämän yksityiskohtiin

Kokonaisuutena Vankina Venäjällä on kiinnostava sukellus yhden miehen kokemuksiin venäläisestä vankilamaailmasta elämästä vankileirillä. Elämää käydään läpi kiinnostavin yksityiskohdin, ja kirja käy läpi niin tutkintavankilan viestinvälitysverkoston kuin perivenäläisen vieraanvaraisuuden muodot alamaailmassa.

Kirjaa onkin helppo suositella venäläisestä vankielämästä ja sen kiemuroista kiinnostuneille. Osaltaan se käy myös osoituksena siitä, ettei eräiden maiden harjoittama kova rangaistuspolitiikka ja vankien epäinhimillinen kohtelu karuissa oloissa suinkaan poista huumekauppaa ja siihen liittyviä ongelmia.

Posted in Artikkelit and tagged .