Onko YK:n huumesopimuksilla enää paikkaa maailman päihdepolitiikassa? “Toiminut sumuverhona ihmisoikeudet sivuuttavalle politiikalle”

Julkaistu 5.8.2020.

Humaania päihdepolitiikkaa ry:n järjestämässä Huumepolitiikka.Nyt-seminaarissa maaliskuussa 2019 kansainvälisten puhujien Towards a more responsible drug policy -paneelissa keskusteltiin YK:n huumesopimusten merkityksestä huumepolitiikalle. Puhujien mukaan niiden arvovalta alkaa olla mennyttä.

Kansainvälinen huumepolitiikka on jakautunut eri leireihin, mahdollisesti voimakkaammin kuin koskaan. Huumepoliittisen konsensuksen etsiminen YK:n sisällä on jumiutunut. Samalla käytännössä kaikki maailman maat ovat sitoutuneet YK:n huumesopimuksiin. 

Samalla kuin huumausaineiden kieltolakeja puretaan eri puolilla maailmaa ja eri maat etsivät uusia keinoja vastata huumeisiin liittyviin haasteisiin, ovat esimerkiksi eräät Aasian maat kiristäneet ihmisoikeudet jyräävää rangaistuspolitiikkaa siihen pisteeseen, että kielikuvien sijaan voidaan jo puhua kirjaimellisesta huumeiden vastaisesta sodasta.

Portugalilainen sosiologi Nuno Capaz epäilee, että nykyisenmallisten YK:n huumausainesopimusten päivät on luettu. Sen jälkeen kun G7-maihin kuuluva Kanada päätti tuoda kannabiksen laillisen sääntelyn piiriin, ei sopimuksilla hänestä ole ollut enää merkittävää painoarvoa. Siksi uusien sopimusten laadinta on hänestä vain ajan kysymys, mutta raskaana järjestelmänä YK sopeutuu muutoksiin hitaasti.

Dekriminalisointiakin vastustettiin YK-sopimuksin

Sopimusten arvovallan laskusta saattaa kertoa Capazin näppituntuma siitä, että kansallisen huumepolitiikan uudistamista vastustetaan enää harvoin kansainvälisiin sopimuksiin vetoamalla. 

Hän muistuttaa, että vuonna 2001 Portugalin päätöstä dekriminalisoida huumeiden käyttö vastustettiin YK-sopimuksia rikkovana. Vuonna 2010 heidät esiteltiin Wienin huumekokouksessa kokeiluna, vuonna 2016 taas hyvänä esimerkkinä siitä, mitä YK-sopimukset mahdollistavat.

– Kaikki nämä kolme mielipidettä perustuivat samoihin sopimuksiin. Tämä osoittaa, miten vähän sopimukset oikeasti rajoittavat kansallista politiikkaa, Capaz toteaa.

Sopimusten alkuunpanija mursi padon

Myös entinen huumepoliisi ja nykyinen huumepolitiikka-aktivisti Neil Woods on sitä mieltä, ettei huumesopimuksilla olisi enää juurikaan valtaa.

– Pato murtui Yhdysvaltojen toimesta heidän alettuaan säännellä kannabista. He eivät voi enää painostaa muita sopimuksiin vedoten.

Hän kuvaileekin pyrkimyksiä muuttaa YK:n huumesopimuksia “energian haaskaamiseksi” ja katsoo paremmaksi jokaisen valtion itsenäisen pyrkimyksen etsiä keinoja vaalia ihmisoikeuksia ja ihmisten terveyttä.

– Jotkut poliitikot sanovat tuon luovan ongelmallisen ennakkotapauksen, sillä lakia on noudatettava ja YK on sen ylimmäinen valvoja. Puhumme kuitenkin ihmisoikeuksia rikkovasta politiikasta, Woods toteaa.

Filippiinit esimerkki sopimusten tehottomuudesta

Ajatus YK:n sopimusten sivuuttamisesta herättää huolen siitä, ettei mikään enää pidättele julman politiikan maita viemästä ylilyöntejään pidemmälle.

Capazin mielestä Filippiineillä käytävän huumesodan kuolinluvut vastaavat kysymykseen.

– Filippiinien presidentti tappaa huumeita käyttäviä ja puolustelee sitä julkisesti, joten nähdäkseni sopimukset eivät rajoita noiden maiden toimintaa kovinkaan tehokkaasti, hän toteaa.

Woods on samoilla linjoilla. Hän kritisoi sitä, että esimerkiksi useissa Kaakkois-Aasian maissa toteutettavan, ihmisoikeudet sivuuttavan politiikan ihmisoikeusrikkomuksia ei tutkita YK:ssa.

– Huumausaineyleissopimuksen viitekehys on käytännössä toiminut noille maille savuverhona, joka on sallinut niiden tehdä mitä haluavat, hän sanoo.

Posted in Artikkelit.