Tutkija: Huumeongelmista kärsiville ei ole annettu paikkaa yhteiskunnassa ja se pahentaa ihmisten kärsimystä

Julkaistu 25.8.2020.

Vallitseva huumepolitiikka on epäonnistunut tuottamaan huumeongelmista kärsiville positiivista paikkaa yhteiskunnassa, sanoo sosiologi Riikka Perälä. Tästä on hänen mukaansa seurannut varsinkin kaikkein vakavimmista huumeongelmista kärsivien keskuudessa hoiva- ja empatiavaje, jonka seuraukset voivat olla kohtalokkaita.

Perälän mukaan huumeongelmista kärsivät jäävät siihen liittyvän stigman vuoksi yhteiskunnan ulkosyrjälle. He joutuvat kohtaamaan nöyryyttävää ja poissulkevaa kohtelua jopa heille tarkoitettujen palveluiden piirissä.

Perälä viittaa antropologi Jarret Zigoniin, joka kuvaili niin sanotun sodan huumeita vastaan olevan itse asiassa sotaa ihmisiä vastaan. Tällaisessa sota-ajattelussa ihmisen nähdään olevan yhtä käyttämänsä aineen kanssa ja jopa aikalailla vailla normaalin ihmisen ominaisuuksia. 

– Seurauksena on paitsi konkreettisia kuolemia myös niin sanottuja sosiaalisia kuolemia, jossa ihmiset nähdään jo lähes jonain muuna kuin ihmisinä yhteiskunnan silmissä, Perälä kuvailee.

Ihminen saattaa jopa itse omaksua samanlaisen näkökulman itseensä. Kootessaan materiaalia tutkimukseensa Perälä tapasi 25-vuotiaan “Veken”, joka kuvaili hänelle itseään seuraavasti: "Enemmänhän mä oon apina kuin ihminen".

Jatkuvan kontrolli ja epäluulo syventää epäluottamusta viranomaisiin

Huumeongelmista kärsivällä voi olla monenlaisia ongelmia, jotka kietoutuvat toisiinsa: Hän voi muun muassa kärsiä fyysisistä sairauksista, mielenterveydellisistä tai neurologisista ongelmista, arjen hallinnan ongelmista ja rikoskierteen synnyttämästä väkivallan uhasta. Ongelmat ovat pahimmillaan ylisukupolvisia.

Perälän mukaan moni huumeongelmista kärsivä ei kuitenkaan saa nykyisestä järjestelmästä tarvitsemaansa apua ja tukea. Epäluottamus viranomaisiin ja ammattiauttajiin on monin paikoin syvää ja monella on kokemuksia mielivallasta sekä pompottelusta paikasta toiseen.

Huumeiden käyttöön liittyvä stigma ilmenee huumeiden käyttäjien arjessa esimerkiksi jatkuvana kontrollina. Huumeita käyttävä voi kokea jatkuvaa epäluottamusta tai perusteettomia epäilyjä väkivaltaisuudesta ja aggressiivisuudesta. Tahollaan tämä asenne huumeita käyttävää kohtaan voi olla osaltaan luomassa näitä ilmiöitä.

Annettava käyttäville mahdollisuus huolehtia itsestään

Ratkaisuksi Perälä tarjoaa eräänlaista osallisuuden politiikkaa. Hänestä huumeongelmista kärsivien ihmisten oma potentiaali tulisi ottaa käyttöön ja pyrkiä toimiin, joissa ihminen otetaan yhteiskuntaan mukaan vaikka käyttäisi huumeita.

Keskeistä on kunnioittaa ihmis- ja perusoikeuksia, ja antaa tuen avulla myös huumeita käyttävälle itselleen mahdollisuus huolehtia terveydestään ja hyvinvoinnistaan huumausaineiden käytöstä huolimatta. Toimenpiteiden tulisi olla sellaisia, että ne vähentävät huumeiden käyttöön ja huumeaddiktioon liittyvää stigmaa ja siihen mahdollisesti liittyvää kärsimystä.

– Jos ihmiset käyttävät, miksi emme anna mahdollisuutta käyttää mahdollisimman turvallisesti. Se on koko yhteiskunnan etu ja vähentää olennaisesti inhimillistä kärsimystä, Perälä sanoo.

Huumeita käyttäville edustus heitä koskevia asioita käsitteleviin ryhmiin

Perälä osoittaisikin rahoitusta hankkeille ja paikoille, joissa keskeistä olisi huumeita käyttävien ihmisten osallisuus ja hyvinvointi. Perälä korostaa huumeita käyttävillä ihmisillä olevan muiden tapaan tarve paikalle, jossa voi olla ilman, että täytyy jatkuvasti pitää yllä jonkinlaista julkisivua, ja jossa ihmiset tietävät, ettei häntä tarvitse pelätä.

Hän vaatisi myös koulutettavaksi ihmisiä tekemään arkista tuki- ja neuvontatyötä huumeita käyttävien kanssa. Perälä myös peräänkuuluttaa huumausainepoliittiseen koordinaatioryhmään edustusta tällaista työtä tekevistä ihmisistä ja ennen kaikkea huumeita käyttävistä itsestään. Tällä hetkellä koordinaatioryhmässä ei ole huumeita käyttävien omaa edustusta.

Aina toisinaan joku toteaa, että huumeita käyttävät ihmiset ovat itse ansainneet tilanteensa kokeilemalla huumeita. Perälä muistuttaa, että monella kyse on pikemminkin ajautumisesta kuin tietoisesta valinnasta. Oli käytön aloittamisen taustalla mikä syy tahansa, nykyseuraukset ovat hänestä kohtuuttomat.

– Hirveän suuri rangaistus siitä, että on tehnyt erehdyksen elämässä. Että koko loppu elämän elää sellaisessa stigmassa, hän toteaa.

Teksti on referaatti Perälän vuonna 2019 pitämästä esityksestä Humaania päihdepolitiikkaa ry:n järjestämässä Huumepolitiikka.Nyt-seminaarissa.

Posted in Artikkelit.