Kannanotto kirjalliseen kysymykseen KK 668/2020

Julkaistu 29.9.2020.

Perussuomalaisten kansanedustajat Jari Ronkainen ja Mari Rantanen ovat 18.9.2020 jättäneet kirjallisen kysymyksen (KK 668/2020):

“[1] Aikooko ministeriö puuttua STEA:n toimintaan avustusten myöntämisessä tilanteissa, jotka ovat ristiriidassa valtionavustuksen käyttötarkoituksen ja perusteiden kanssa ja [2] miten ministeriö varmistuu siitä, että STEA:n myöntämät avustukset toteuttavat yleishyödyllisyyden sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävän toiminnan tavoitteita?“

Kysymyksen johdannossa he viittaavat yhdistyksemme 11.10.2019 Facebookissa jakamaan videoon, jota he kuvaavat huumausaineiden käyttöön ja sekakäyttöön opastamisena. Lisäksi he esittävät, että olemme STEA-avustusta vastaanottava järjestö.

Kerromme tässä artikkelissa vuonna 2018 saamastamme STEA:n pienavustuksesta, näkemyksistämme koskien jakamaamme videota, kuvaamme lyhyesti haittoja vähentävää päihdetyötä sekä näkemystämme tästä kirjallisesta kysymyksestä.

Humaania päihdepolitiikkaa ry:n saama STEA-avustus

Toisin kuin Ronkaisen ja Rantasen kysymyksessä annetaan ymmärtää, Humaania päihdepolitiikkaa ry (tästä eteenpäin HPP) ei ole Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) avustuksia vastaanottava järjestö nykyisessä aikamuodossa. STEA:lla oli vuoden 2018 aikoihin pienavustuskokeilu, josta saimme 7000 euron avustuksen yhden seminaarin järjestämiseen. Tätä ennen tai tämän jälkeen emme ole hakeneet tai saaneet STEA:n avustuksia, emmekä myöskään ole hakeneet avustuksia STEA:a edeltäneen Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) avustushauissa. Yhdistyksemme on perustettu vuonna 2001. Se, ettei meille ole myönnetty uusia avustuksia vuoden 2018 jälkeen, olisi ollut helposti tarkistettavissa julkisesta STEA:n avustustietokannasta.

Järjestimme saamallamme avustuksella avustushakemuksen mukaisen Huumepolitiikka.Nyt -seminaarin 2.3.–3.3.2019, ja tuki käytettiin täysimääräisesti seminaarin järjestämiseen ja siitä tehtyihin tallenteisiin. Seminaarin tiedotussivusto https://www.huumepolitiikka.fi/ on edelleen nähtävissä, ja seminaarista tehtyjä tallenteita on nähtävissä yhdistyksemme Youtube-kanavalla mm. tämän soittolistan avulla. Olemme raportoineet tuen käytöstä STEA:lle, ja STEA on hyväksynyt raporttimme.

Yhdistyksemme perustoiminnan voisi tiivistetysti kuvata koostuvan kotisivuillemme kirjoittamista artikkeleista, sosiaalisen median kanaviin tekemistämme jaoista sekä järjestämistämme keskustelutapahtumista. Tämän toiminnan rahoitamme keräämillämme jäsenmaksuilla ja saamillamme lahjoituksilla. Perustoimintamme ei ole koskaan ollut STEA:n rahoittamaa.

11.10.2019 Facebookissa jakamamme video on klippi Ina <3 Suomi -nimisen TV-sarjan toisesta jaksosta (Huumeet – Alkosta Narkoon), eikä sen jakaminen yhdistyksemme Facebook-sivulla liity millään tavalla seminaarin järjestämiseen saamaamme avustukseen. Videon saatetekstissä tuomme selvästi ilmi, että kyseessä on pätkä televisiosta näytettävästä ohjelmasta. Ohjelman juontaja Ina Mikkola otti yhdistykseemme yhteyttä ennen jakson ensiesitystä ja kysyi, haluaisimmeko jakaa somea varten tehtyä videomateriaalia. Tutustuimme jaksoon ennakkoon ja valitsimme tarjolla olleista kuudesta klipistä juuri kyseisen klipin, koska siihen oli helpointa liittää jonkinlainen kannanotto. Sarja on Gimme Ya Wallet productionsin tuottama. HPP ei ole ollut mukana sen tekemisessä. Yhdistyksemme hallituksen jäsenet eivät myöskään ole työskennelleet kyseisessä tuotantoyhtiössä. Ohjelmaa on esitetty Sub-televisiokanavalla sekä MTV ja C More -suoratoistopalveluissa.

Ina <3 Suomi -ohjelman klippi ja haittoja vähentävä päihdetyö

Kyseisessä ohjelman kohdassa Mikkola kertoo, että Suomessa erityinen ongelma on päihteiden sekakäyttö. Tässä kohtaa hän esittelee taulukkoa, joka vaikuttaa olevan suomennos TripSitin taulukosta. TripSit on haittojen vähentämisen materiaaleja tuottava yhteisö. Kyseinen taulukko on näkemyksemme mukaan hyvä keskustelun avaaja, kun kohdataan päihteitä käyttäviä henkilöitä ja halutaan kertoa sekakäytön riskeistä. Yleistävän luonteensa vuoksi sitä ei kuitenkaan voi eikä ole tarkoituskaan pitää ohjenuorana, jota noudattamalla voisi välttää kaikki riskit. Vastaavaa vaarallisista aineyhdistelmistä varoittavaa haittoja vähentävää materiaalia on olemassa paljon, ja tällaista materiaalia hyödynnetään myös älypuhelinsovelluksissa.

Suomessa huumemyrkytyskuolemista moni on sekamyrkytyksiä. Yleisintä on kuolla buprenorfiinin (Subutexin vaikuttava aine) ja alkoholin ja/tai bentsodiatsepiinien (rauhoittavien lääkkeiden vaikuttavat aineet) yhdistelmään. Huumemyrkytyskuolemissa tärkeimmäksi löydökseksi arvioiduista aineista buprenorfiini on ylivoimaisesti yleisin. Yliannostuksen saaminen pelkästä buprenorfiinista on kuitenkin erittäin epätodennäköistä. Tämä kuvaa hyvin sekakäytön merkitystä Suomen huumemyrkytyskuolemissa.

Helppo vastaus huumemyrkytyskuolemien vastaiseksi valistukseksi siis olisi, että älä käytä huumeita ollenkaan tai jos käytät, niin älä käytä useampaa ainetta samaan aikaan. Tätä voisi verrata ajatukseen, jonka mukaan puhtaita pistovälineitä ei ole syytä jakaa, koska samoja huumeita voi käyttää muutenkin kuin suonensisäisesti. On ilmeistä, että lähestymistavat “sano ei huumeille” ja “huumausaineen käyttörikoksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi” eivät toimi kaikkiin. Siksi tarvitaan myös tietoa, jota antaa ihmisille, jotka joka tapauksessa päättävät tehdä vastoin kieltoja ja suosituksia.

Sekakäytön riskien lisäksi Mikkola käsittelee videolla alkoholin, kannabiksen, kokaiinin, MDMA:n, ketamiinin ja LSD:n käyttöön liittyviä riskejä ja sitä, miten nämä riskit tulisi ottaa huomioon. Mikkola toteaa, että päihteiden käytöstä johtuvien tajunnantilojen muutosten takia päihteitä ei koskaan tulisi käyttää kuljettaessaan mitään kulkuneuvoa tai ollessaan muuten vastuullisessa asemassa muita ihmisiä kohtaan. Lisäksi Mikkola tuo ilmi, että päihteiden vaikutukset ovat aina yksilöllisiä ja tilannesidonnaisia, eikä mikään käyttö ole koskaan täysin riskitöntä.

Videolla olevat ainekohtaiset taulut vaikuttaisivat koostuvan suomenkielisestä Wikipediasta haetuista yleiskuvauksista. Annoskoot ja vaikutusajat on mahdollisesti koottu PsychonautWiki- ja Erowid-sivustoilta, joista jälkimmäinen on jakanut tällaista tietoa jo yli 20 vuoden ajan. Näiden lisäksi jokaisessa taulussa on kolme vinkkiä haittojen vähentämiseen – esimerkiksi “juo vettä” ja “älä käytä yksin”. Kaikki edellä mainitut asiat ovat täysin linjassa haittoja vähentävän päihdetyön käytäntöjen kanssa. Uutta tässä on ainoastaan se, että näitä asioita kerrotaan suomalaisessa televisio-ohjelmassa. Ohjelman voi katsoa kokonaisuudessaan ilmaiseksi MTVn suoratoistopalvelusta.

Tällaisen videon perusteella tehty kirjallinen kysymys luo vaikutelman, ettei haittoja vähentävän päihdetyön paikkaa suhteessa muihin päihdetyön muotoihin ole aivan hahmotettu. Siksi kuvaamme asiaa tässä lyhyesti.

Päihdetyön eri muodoista

Erilaiset päihdetyön muodot on suunnattu eri kohderyhmille. Etenkin alaikäisten kanssa pyritään tekemään ennalta ehkäisevää päihdetyötä. Käytännössä siis pyritään ehkäisemään päihteiden käytön aloittamista ja että alkoholin ja tupakan kokeilemista saataisiin lykättyä mahdollisimman myöhäiseen ikään. Raittiutta tukevaa viestintää tehdään tietenkin myös aikuisväestölle, mutta nuoret ovat tärkein kohderyhmä.

18 vuotta täyttäneille on kuitenkin aiheellista puhua sivistyneistä juomatavoista ja ohjata pois humalahakuisesta juomisesta. Osa kokeilee huumeita, ja osa heistä puolestaan jatkaa käyttöä kokeilujen jälkeen. Tälle kohderyhmälle voidaan suunnata riskejä ehkäisevää ja haittoja vähentävää päihdetyötä. Jos ihminen joka tapauksessa valitsee käyttää, millaisin keinoin vähennetään riskien toteutumisen todennäköisyyttä? Jos käytöstä on jo alkanut seurata haittoja, miten niitä voidaan vähentää? Näitä päihdetyön muotoja ei lähtökohtaisesti kohdenneta alaikäisille. Jos alaikäinen alkaa käyttää huumeita, hän pystyy niin halutessaan kyllä hakemaan tällaisen tiedon käsiinsä internetistä. Lähempänä 18 vuoden ikää olevat alaikäiset pystyvät myös asioimaan anonyymeissä matalan kynnyksen palveluissa, koska anonyymiyden takia niissä ei tarvitse todistaa ikää tai henkilöllisyyttä.

Edellä mainittuja eri tasoja kutsutaan primääri-, sekundaari- ja tertiääripreventioksi. Kun käytön alkaminen on tunnistettu, voidaan myös tehdä niin sanottua mini-interventiohoitoa. Tämä tarkoittaa henkilön motivoimista käytön vähentämiseen ja lopettamiseen. Kun riittävä motivaatio on saavutettu, käyttö voi loppua henkilön omilla voimavaroilla tai sitten tarvitaan kuntouttavaa päihdetyötä.

Alla oleva taulukko kuvaa prevention eri tasoja, kun esimerkkitapauksena on vastasyntyneen riippuvuusoireyhtymä. Kolmiasteisesta preventiosta löytyy erilaisia esimerkkejä googlaamalla “Three levels of prevention”.

Facebook-sivullemme jakamamme videon aiheuttamaa paheksuntaa voi selittää yllä kuvatun tiedon puuttuminen. Video kuvaa jo käytön aloittaneille suunnattua, riskejä ehkäisevää ja haittoja vähentävää päihdetyötä. Jos tätä ei ymmärrä, vaan tulkitsee viestiä suunnattavan koko väestölle, saattaa sen tulkita huumeiden käyttöön yllyttämisenä.

Tässä kohtaa tarvitaan myös medialukutaitoa. Facebook ei ole erityisesti nuorison suosima sosiaalisen median kanava. Yhdistyksemme Facebook-sivulla on noin 4300 seuraajaa ja Facebookin statistiikan mukaan sivumme tavoittaa lähinnä 25–64-vuotiaita.  Tavoitettujen henkilöiden iän puolesta ei siis tulisi olla sopimatonta julkaista myös haittoja vähentämisen näkökulmasta tehtyä materiaalia.

Voi tietysti kysyä, kuinka sopivaa on julkaista haittoja vähentämisen näkökulmasta tehtyä materiaalia, kun sitä ei voida rajata vain huumeita jo käyttäville. Tässä kyseisessä tapauksessa Mikkola ei kuitenkaan esiinny päihdetyöntekijänä: ohjelman osion on tarkoitus demonstroida, minkälaista haittoja vähentävä päihdetyö niin sanottujen bilehuumeiden kohdalla voisi olla. Ohjelman on tarkoitus herättää keskustelua huumekysymyksestä, ja konkreettisen esimerkin antaminen on perusteltua. Myös muiden kuin päihdetyön ammattilaisten tai asiakkaiden tulisi pystyä keskustelemaan asiasta, joten heidänkin on hyvä tietää, mistä tarkalleen puhutaan.

Tavalliselle ihmiselle haittoja vähentävä päihdetyö on monesti täysin näkymätöntä. Keskivertosuomalainen tuskin tulee koskaan vierailleeksi suonensisäisesti huumeita käyttävien terveysneuvontapisteessä nähdäkseen, mitä siellä käytännössä tehdään. Tällainen käytännön kokemuksen puute näkyy myös huumepolitiikkaa koskevassa keskusteltaessa.

Esimerkiksi valvotuista käyttötiloista käytävässä keskustelussa vaikuttaa siltä, että vastaavien uusien haittoja vähentävän työn keinojen käyttöönoton vastustajat eivät ole koskaan vierailleet terveysneuvontapisteissä. Monesti ei täysin hahmoteta, mitkä asiat ovat jo pitkään olleet Suomessa täysin arkea. Esimerkiksi alkuvuodesta 2020 kokoomuksen eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä työskentelevä juristi Dani Niskanen argumentoi radion keskusteluohjelmassa valvottuja käyttötiloja vastaan muun muassa painottamalla, että huumeiden käytön opettaminen tällaisessa tilassa ei ole sopivaa.

Tällaiseen opettamiseen ei kuitenkaan tarvita valvottuja käyttötiloja, vaan hygienistä ja oikeaoppista pistämistä voidaan opettaa jo nykyään terveysneuvontapisteissä, kunhan tilanteessa ei ole huumausaineita mukana. Terveysneuvontapisteissä tehdään paljon muutakin kuin jaetaan pistovälineitä. Ongelmia ei aiheuta pelkästään tartuntatautien leviäminen yhteisiä pistovälineitä käytettäessä tai epäpuhtaiden pistovälineiden käyttäminen, vaan pistämisessä voi epäonnistua monella vahinkoa aiheuttavalla tavalla. Kun henkilö käyttää huumeita suonensisäisesti, terveysneuvonta kattaa silloin myös sen, miten pistetään oikein, miten ei tule pistää ja mitä pitää tehdä jos on pistänyt väärin.

Tällaista ohjeistusta on jaettu terveysneuvontapisteissä jo pitkään, mutta keskivertosuomalainen ei välttämättä tiedä sen olemassaolosta. Julkista keskustelua voi olla vaikea käydä, jos osa keskustelijoista ei tiedä minkälaista haittoja vähentävä työ on käytännössä. Tavalliselle ihmiselle voi olla järkyttävää nähdä oikeaoppista pistämistä näyttävä video siinä missä hänelle voi olla järkyttävää nähdä huumeongelmaisten elämää dokumentoiva Reindeerspotting-elokuva. Samoin kuin kyseisessä dokumentissa on K-18-ikäraja, ei myöskään haittoja vähentävän päihdetyön materiaaleja ole suunnattu alaikäisille, vaikka niitä olisikin julkisesti saatavilla.

Suomen huumausainetilanne on viime vuosikymmenten aikana muuttunut merkittävästi. Salatun verkon avulla käytävän huumekaupan myötä huumeiden kokeilemisesta kiinnostunut ei tarvitse enää henkilökohtaisia kontakteja: kuka tahansa voi nykyään hankkia huumeita. Salatun verkon avulla käytävä huumekauppa on myös Suomessa kehittynyt suuntaan, jossa ostajan ei tarvitse hallita virtuaalivaluutan käyttöä, vaan kaupat tehdään käteisellä. Nämä seikat lisää merkittävästi huumeiden saatavuutta. Suomalaisten huumeiden käyttö on myös noussut Euroopan keskitasolle ja joiltain osin jopa sen yläpuolelle.

Tässä taulukossa on vuoden 2020 Euroopan huumeraportissa julkaistuja tilastoja siitä, kuinka moni 15–34 vuotiaista on käyttänyt tiettyjä huumausaineita viimeisen vuoden aikana:

Aine Suomi EU:n keskiarvo
Amfetamiinit 3,0 % 1,2 %
MDMA (ekstaasi) 2,6 % 1,9 %
Kannabis 15,5 % 15,0 %
Kokaiini 1,5 % 2,4 %

Huumausaineiden käyttö on Suomessa kasvanut Euroopan keskitasolle myöhemmin kuin monissa muissa maissa. Huumausainekysymystä ei määritä Suomessa enää vain suonensisäinen käyttö, ja haittoja vähentävää työtä olisi alettava suuntaamaan muillekin kohderyhmille. Monessa muussa Euroopan maassa haittoja vähentävää työtä on jo pitkään tehty siten, ettei se rajoitu mihinkään yhteen aineeseen tai käyttötapaan.

Näkemyksemme mainitusta kirjallisesta kysymyksestä

Kirjallisen kysymyksen kritiikin kohteena ei vaikuta olevan se, että samaa materiaalia on esitetty Sub-televisiokanavalla tai MTV- tai C More -suoratoistopalveluissa, vaikka nämä median edustajat todennäköisesti tavoittavat paljon suuremman yleisön kuin yhdistyksemme Facebook-sivu, jolla on noin 4300 seuraajaa. Rantanen on myös itse jakanut saman videon omalla Facebook-seinällään.

Tavanomainen kahden työntekijän STEA-rahoitteinen kehittämishanke maksaa vuodessa noin 100 000 euroa. Järjestöt, joilla on useampia samanaikaisia kehittämishankkeita ja STEA:n rahoittamaa vakituisempaa toimintaa, voivat saada STEA-avustusta joitain miljoonia euroja vuodessa. Yhdistyksemme on saanut yhden kerran 7000 euroa, eikä perustoimintamme ole millään tavalla riippuvaista STEA:n avustuksista. Tästä huolimatta Ronkainen ja Rantala käyttävät yhdistystämme esimerkkinä siitä, miksi järjestöille ei pitäisi antaa julkista rahoitusta. Vaikuttaa siltä, että tällä kirjallisella kysymyksellä halutaan herättää keskustelua järjestöjen saamista STEA-avustuksista. On kuitenkin erikoista, että HPP on valittu tässä esimerkiksi edustamaan kaikkia muita järjestöjä, vaikka poikkeamme STEA-rahoitusta saavista järjestöistä merkittävästi sekä toimintamme laadun että sen osalta, että perustoimintamme ei ole millään tavalla riippuvaista STEA:n rahoituksesta.

Vastaavaa haittojen vähentämisen laillisuuden kyseenalaistamista on ollut ennenkin

Kysymyksen argumentointitapa muistuttaa 90-luvun lopun keskusteluita, jolloin puhtaiden pistovälineiden jakamista vastustettiin rikoksentekovälineiden jakamisena ja väärän viestin antamisena. Huumausaineiden käyttö on rikoslailla kielletty, eikä millään osapuolella liene ollut epäilystä siitä, käytetäänkö pistovälineitä huumeiden vaiko esimerkiksi insuliinin pistämiseen. On vaikea kiistää, etteikö kyseessä olisi rikoksentekovälineiden jakaminen. Yhteiskuntamme kuitenkin päätti laintulkinnassa priorisoida pistovälineiden jakamisesta saatavat terveyshyödyt.

Haittojen vähentäminen tuli osaksi suomalaista huumepolitikkaa vuoden 1997 Suomen huumausainestrategian myötä. Tuolloin Suomen sanotaan ottaneen käyttöön kahden raiteen huumepolitiikan, mikä tarkoittaa sitä, että käytössä on samaan aikaan kriminalisointi ja haittojen vähentäminen.

2000-luvun alulle tultaessa, pistovälineiden jakamisen aloittamisen jälkeen, uusien hiv-tartuntatapauksien määrä oli laskenut huomattavasti, mutta pistovälineiden jakaminen edelleen harmitti joitain tahoja. Puhtaiden pistovälineiden jakamisesta tehtiinkin valtakunnansyyttäjälle kantelu vuonna 2003. Valtakunnansyyttäjä katsoi, että pistovälineiden vaihto-ohjelmat ovat Suomessa noudatettavan huumausainepolitiikan hyväksymää toimintaa, eikä toiminta näin ollen täytä avunannon eikä muunkaan rikokseen osallisuuden edellytyksiä rikoslain tarkoittamalla tavalla. Lisäksi 1.1.2004 tuli voimaan tartuntatautiasetuksen muutos, jossa kunnilta alettiin edellyttämään huumeita suonensisäisesti käyttävien terveysneuvontaa ja käyttövälineiden vaihtamista tartuntatautien torjunnan edellyttämän tarpeen mukaan.

Suomen huumetilanteen muuttuessa ja huumausainepoliittisen keskustelun edetessä vaikuttaa siltä, että 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa käytyjä keskusteluja haittojen vähentämisestä on käytävä uudelleen.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, miten kirjalliseen kysymykseen vastataan.

Päivitys 7.10.2020: Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen vastasi kirjalliseen kysymykseen, että Humaania päihdepolitiikkaa ry:n toiminta on katsottu järjestön sääntöjen perusteella avustuskelpoiseksi ja pienavustus on käytetty käyttötarkoituksen mukaiseen toimintaan ja sille asetettujen avustusehtojen ja rajoitusten mukaisesti. Avustuksen käyttö ei ole ollut ristiriidassa valtionavustuksen käyttötarkoituksen ja perusteiden kanssa ja esitetty avustus on täyttänyt yleishyödyllisyyden sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävän toiminnan tavoitteet.

Kuva: Ina <3 Suomi ja Jorge Láscar (Wikimedia Commons)

Posted in Artikkelit.