Arvostelu: Auringon ydin – Johanna Sinisalo

Julkaistu 13.10.2021

Johanna Sinisalon sukupuolta ja valtaa käsittelevän Auringon ydin -romaanin (Teos 2013) kyljessä kulkee myös kertomus kieltolaista. Tarinan Suomessa on kielletty kaikki päihteet tiukalla täyskiellolla, jonka piiriin on otettu myös chili.

Tarinan keskushenkilöt, chiliaddikti Vera ja diileri Jare, kamppailevat viranomaisia vastaan, toinen täyttääkseen polttavan chilin himonsa, toinen lompakkonsa. Maan alle painettujen markkinoiden eri puolia tuodaan esiin: lainsuojattomaksi ajautuneet ihmiset pelkäävät ja välttelevät viranomaisia vakavienkin rikosten uhriksi jouduttuaan, väärennettyä kamaa liikkuu ja kiinni jäämisen aiheuttamat haitat ylittävät kielletyn aineenkin haitat.

Samalla valtion tiukka linja ei kurista vain lainsuojattomia. Maan rajat on lähes totalitaristiseen tapaan suljettu, vaikka sekään ei lopulta estä himottujen aineiden kulkua markkinoille.

Teoksessa perataan myös addiktion syitä. Päähenkilön tarve ei ole syntynyt chilin itsensä vuoksi, vaan poltteella täytetään jo aiemmin syntynyttä tyhjyyden tunnetta. Tämän tyhjiön täyttäminen ja sen syiden purku onkin tarinan keskeistä sisältöä.

Kiitettävästi kertomuksessa sivutaan myös toiminnallisia riippuvuuksia, uhkapelejä ja kysymyksiä, joita niihin valtionkin järjestämänä liittyy: millaisia rahapelejä valtio saa järjestää, millä motiiveilla ja millaisin seurauksin?

Oman huvittavankin kulmansa tarinaan tuo chiliuskovaisten ja maltillisemmin aineeseen suhtautuvien keskushahmojen kohtaaminen. Lähes aatteellisista lähtökohdista toimiva hengellinen chilin levitys liittoutuu rahaa tahkoavan bisnesvaiston kanssa tavalla, joka on jossain määrin tunnistettavissa myös omastakin maailmastamme.

Kirjailija maalaa synkkää dystopiaa holhousvaltioksi kuvailtavissa olevasta hyvinvointivaltion irvikuvasta. Viesti kieltolakeja vastaan on selvä, mutta olisi ollut kiinnostavaa kuulla, mitä kirjailija ajattelee eri päihteiden ja haitallisten toimintojen sääntelystä, jolla tähdätään niiden haittojen vähentämiseen, ei moralistiseen kieltopolitiikaan. Niitä kun ei kirjan kärjistettyyn maailmaan juuri mahdu.

Oman vaikeutensa vertaus omaan maailmaamme tuo se, ettei kiellon kohteena oleva chili aiheuta käyttäjälleen juuri vatsavaivoja kummempia haittoja. Vaikka kasvin kiellon taustat tarinassa aukeavatkin, olisi vertaus huumeiden kieltolakiin antoisampi, jos teoksessa tarkasteltaisiin tapoja, joilla kieltolain piirissä olevien aineiden haitat moninkertaistuvat, kun niiden sääntely ja haittojen vähentäminen jää rikollisille. Rikollisia kun ei välttämättä juuri kiinnosta asiakkaiden pidemmän aikavälin hyvinvointi tai kansanterveydelliset kysymykset.

Kokonaisuudessaan kirjan luki joutuisasti ja ilolla, jota vaihtoehtoisten todellisuuksien tarkastelu ja vertailu omaan elinpiiriin tuo. Kirjaa voi suositella myös suomea taitamattomalle, sillä teos on käännetty muun muassa englanniksi.

Kuva: Teos, Vyacheslav Argenberg

Posted in Artikkelit and tagged .