Järjestöillä oli puheenvuorojen lisäksi mahdollista jättää tiiviitä muistioita ehdotuksiksi huumepolitiikan suuntaviivoiksi hallituskaudelle 2015–2019. Muistioista tehdään yhteenveto huumausainepoliittista koordinaatioryhmää ja uutta ministeriä varten.

Humaania päihdepolitiikkaa ry:n ehdotukset päihdepolitiikan suuntaviivoiksi hallituskaudelle 2015–2019

Humaania päihdepolitiikkaa ry peräänkuuluttaa tutkimustietoon perustuvaa ja haittojen vähentämiseen tähtäävää päihdepolitiikkaa. Koska päihteiden käyttöä ei voida täysin estää, sitä tulee ohjata vastuulliseen, riskejä minimoivaan ja haittoja vähentävään suuntaan. Kokemukset muualta maailmasta osoittavat nollatoleranssipolitiikan ongelmat, ja että vaihtoehtoiset tavat kontrolloida päihteiden käyttöä ovat mahdollisia. Näyttääkin siltä, että samat lainalaisuudet, jotka pätevät laillisten päihteiden kontrolliin, voivat toimia nykyisiä keinoja paremmin myös laittomien päihteiden osalta. Päihdepolitiikan painopisteen siirtyminen täyskielloista kohti sosiaali- ja terveydenhuollon keinoja ei ole lisännyt päihdeongelmia. Näemme seuraavat viisi ehdotusta askelina kohti vaikuttavampaa ja inhimillisempää päihdepolitiikkaa.

1. Nykyisen päihdepolitiikan toimivuutta on arvioitava

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä toimenpideohjelmasta huumausaineiden käytön ja sen aiheuttamien haittojen vähentämiseksi vuosille 2012–2015 todetaan, että laajaa kokonaisarviota politiikan tehokkuudesta tai vaikuttavuudesta ei ole tähän mennessä tehty, koska arviointityöhön ei ole saatu tarvittavia resursseja. Nykyinen lähestymistapa laittomiin päihteisiin aiheuttaa yksilölle ja yhteiskunnalle haittoja, jotka saattavat olla suurempia kuin itse käytön ongelmat. Päihdepolitiikan toimivuudesta on tehtävä laaja ja tutkimustietoon perustuva kokonaisarvio, sekä selvitettävä turvallisempia tapoja rajoittaa laittomien päihteiden käyttöä ja jakelua.Tutkittuun tietoon perustuvan päihdepolitiikan tulisi olla yhteinen tavoite, oli päihdepolitiikan keinoista mitä mieltä tahansa.

2. Pienimuotoinen kannabiksen kasvatus omaan käyttöön rinnastettava käyttörikokseen

Kannabiksen kotikasvatus on korvannut laitonta maahantuontia Suomessa ja ammattirikollisten osuutta jakelussa. Yksi tärkeimmistä syistä kotikasvatuksen kasvulle on käyttäjien halu välttää kosketusta ammattirikollisuuteen. Tässä mielessä omaan käyttöön tapahtuva kotikasvatus vähentää käyttäjien kontaktia muiden aineiden välittäjiin, sekä rikollisjärjestöjen osuutta laittomien päihteiden markkinoista. Kotikasvatettu kannabis voi olla myös vaihtoehto yleistyville ja haitallisemmille synteettisille kannabinoideille.

Kannabiksen pienimuotoinen kotikasvatus tulee rinnastaa käyttörikokseen. Tähän ei välttämättä tarvita lakimuutosta. Kun yhden kasvin keskituotoksi on arvioitu 25 grammaa, Valtakunnansyyttäjänvirasto voisi antaa ohjeistuksen, että korkeintaan 50 gramman hallussapito voidaan rikoslain 50:2a§ nojalla tulkita yritykseksi hankkia kannabista omaan käyttöön, kun kyseessä on enintään kahden kannabiskasvin kasvatus, eikä ole näyttöä aineen levittämisestä.

3. Toimenpiteistä luopuminen käyttörikoksissa

Laittomien päihteiden käyttöön tulee puuttua ensisijaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin. Rikosoikeudelliset seuraamukset laittomien päihteiden käytöstä ovat käyttäjälle usein kohtuuttoman ankaria suhteessa rikoksen vakavuuteen. Rekisterimerkinnöistä aiheutuu haittoja yksilölle ja yhteiskunnalle esimerkiksi opiskelu- tai työpaikan menetyksen kautta. Rikoslain 50:7§ mahdollistaa toimenpiteistä luopumisen koskien huumausaineen käyttöä tai huumausaineen käyttöön liittyvää muuta toimintaa. Toimenpiteistä luopumista tulisi lisätä, sillä rekisterimerkintä saattaa olla alku syrjäytymiselle, eikä käytöstä rankaisemisella näytä olevan korrelaatiota käytön yleisyyteen (mm. EMCDDA vuosiraportti 2011).

4. Muuntohuumeiden kontrollointi ja haittojen vähentäminen

Muuntohuumeilmiö ja aineiden epäpuhtaus ovat seurausta kieltolakipolitiikasta. Mikäli kieltolakipolitiikkaa aiotaan jatkaa, on vähintäänkin otettava vastuu sen aiheuttamista haitoista ja pyrittävä aktiivisesti vähentämään niitä. Muualla Euroopassa on jo pitkään ollut erilaisia käyttäjille tarkoitettuja aineiden testauspalveluita. Nämä palvelut auttavat viranomaistahoja saamaan reaaliaikaista tietoa kentällä liikkuvista aineista, ja tarjoavat käyttäjille paremmat mahdollisuudet arvioida käyttämiensä aineiden riskejä. Muualla Euroopassa nämä palvelut ovat myös kyselytutkimusten mukaan tuoneet haittoja vähentävien palveluiden piiriin sellaisia käyttäjiä, joita ei olisi muuten tavoitettu. Aineiden testauspalvelun pilotoimiselle on annettava kaikki mahdollinen tuki huumausainepoliittisen kordinaatioryhmän eri tahoilta.

5. Ulkomaille annettavan rahoituksen ehtona tulee olla ihmisoikeussopimuksien noudattaminen

Suomi on antanut menneinä vuosina rahoitusta UNODC:lle (United Nations Office on Drugs and Crime) sekä projektirahoituksena että yleisrahoituksena. Tietyissä laittomien päihteiden tuottaja- ja läpikulkumaissa on edelleen käytössä kuolemantuomio ja tällaisten maiden kontrollikoneiston tukeminen tukee vääjäämättä myös kuolemanrangaistuksia. Irlannin, Tanskan ja Iso-Britannian asianomaiset ministerit ovat viime vuosina myöntäneet, että UNODC-rahoitus Iraniin on päätynyt tukemaan kuolemantuomioita ja tästä syystä he ovat lopettaneet rahoituksen. Kuolemantuomioita vastustava kansalaisjärjetö Reprive on selvittänyt tukirahoituksen ja kuolemantuomioiden välistä yhteyttä vuonna 2014 julkaisemassaan raportissa European Aid for Executions. UNODC aikoo kuitenkin kritiikistä huolimatta jatkaa tukirahoitusta kuolemantuomioita käyttävissä maissa. Suomen on asetettava antamansa projekti- ja yleisrahoituksen ehdoksi, ettei varoilla tueta kuolemantuomioita tai muita ihmisoikeussopimuksien vastaisia keinoja käyttävien maiden valvontakoneistoja, ja että myös yleisrahoituksen käyttökohteet raportoidaan Suomelle valvonnan mahdollistamiseksi.