Julkaistu 29.7.2016.
Humaania päihdepolitiikkaa ry:n Henry Vistbacka kävi Hesarin haastateltavana Muunto-hankkeen tiimoilta. Hankkeen tavoitteena on luoda Tor-verkkoon päihdeaineisiin liittyvien haittojen vähentämiseen tähtäävä tietokanta, ja selvittää mahdollisuutta perustaa palvelu, johon ihmiset voisivat lähettää ostamiaan päihdeaineita testautettavaksi.
Julkaisemme tässä Henryn kirjoituksen, jonka tarkoituksena on laajentaa haastattelussa esitettyjä näkemyksiä.
***
Kuten artikkelissa toteankin, testauspalvelu ei toteutuessaan tietenkään poistaisi kaikkia päihteisiin liittyviä riskejä, mutta se auttaisi suitsimaan niistä monia. Olemassaolevan tutkimustiedon mukaan tämäntyyppiset testautuspalvelut vaikuttavat myönteisesti ihmisten päihdekäyttäytymiseen, ja niillä on vaikutuksensa myös lainsuojattomiin markkinoihin. Tämän lisäksi testauspalvelut tuottavat olennaista tietoa markkinoilla liikkuvista yhdisteistä myös viranomaisille.
Kuten kukaan vanhempi, en minäkään missään tapauksessa haluaisi, että oma lapseni joutuisi kärsimään minkään sortin päihdeongelmista. Jos lapseni harkitsisi päihteiden käyttöä, toivoisin kuitenkin ehdottomasti, että hänelle tarjottaisiin aihepiiriä koskien mahdollisimman laadukasta informaatiota – sellaista, jonka avulla hän pystyisi tekemään mahdollisimman valistuneita päätöksiä.
Huumetestautuspalvelua voi verrata siihen, että moottoripyöräilijöille tai ratsastajille myydään kypäriä ja muita suojuksia. Kaikki tietävät, että kyseisissä harrastuksissa on riskinsä, mutta harvat silti hyökkäävät niitä harrastavien niskaan huutaen, ettei niihin liittyviä riskejä olisi jos kukaan vain ei harrastaisi niitä. Useimmat lähimmäisistään välittävät ihmiset kannattavat sellaisia keinoja, joilla potentiaalisesti haitallisia ihmisaktiviteetteja voidaan tehdä turvallisemmaksi.
Ihminen, joka haluaa testata huumeensa ei mitä todennäköisimmin ole itsetuhoinen idiootti vaan kuin kuka tahansa normaali ihminen, joka haluaa lisätietoa hankkimistaan tuotteista. Milloin ja kenen toimesta kuluttajansuojaan liittyviä palveluita haluava päätettiin leimata idiootiksi?
Huumeita käytetään, koska ihmiset kokevat niissä olevan riskien lisäksi myös myönteisiä puolia. Suomessakin on tehty tutkimuksia, jotka osoittavat selvästi, että huumeita käyttävät ovat laaja kirjo erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista ja yhteiskuntaluokista. Stereotypia huumeidenkäyttäjästä syrjäytyneenä, itsekeskeisenä, rötöstelevänä luopiona, jota ei kiinnosta yhteiset asiat ei useimmissa tapauksissa pidä paikkaansa, ja ne tapaukset, joiden kohdalla stereotypia osuukin kohdalleen, tarvitsisivat kaikkein polttavimmin muun yhteisön apua!
Siinä missä testautuspalvelu rinnastuu urheiluharrastuksen turvallisuutta lisääviin suojautumisvälineisiin, voi laadukasta ja rehellistä päihdevalistusta ja -tiedotusta puolestaan verrata siihen, että riskialttiita aktiviteetteja harjoittaville (mm. alkoholia käyttäville, jalkapalloilijoille, sukeltajille ja seksiä harrastaville) tarjotaan faktatietoa, jonka pohjalta on mahdollisuus tehdä valistuneita päätöksiä.
Huumetestausta ja laadukasta päihdevalistusta on vastustettu täysin samanlaisin argumentein kuin teini-ikäisille suunnattua seksivalistusta. Tilastot osoittavat, että laadukas valistus vähentää haitallista toimintaa kummastakin aihepiiristä puhuttaessa. Se ei poista kaikkia ongelmia, mutta auttaa kyllä vähentämään niitä.
Monessa mielessä kyllä ymmärrän niitä huolestuneita, jotka näkevät erilaisissa riskialttiissa harrastuksissa vain niiden haittapuolet. Kun tällaiset ihmiset heristelevät sormiaan niille, jotka päättävät sijoittaa vapaa-aikaansa esimerkiksi jääkiekon tai pesäpallon pelaamiseen, ja sanovat onnettomuuden sattuessa, että oma vika, itsepähän valitsit, heidän tarkoituksensa on varmasti hyvä: he toivoisivat, etteivät ihmiset tekisi asioita, joista seuraa onnettomuuksia.
Tosiasia kuitenkin on, että kanssaihmisemme tulevat jatkossakin ottamaan sellaisia riskejä, joita emme ymmärrä, ja paras väylä tuollaisten riskien hallintaan on rehellinen, avoin kommunikaatio riskeihin liittyvistä faktoista ja niiden välttämisestä.
Ihmiset, jotka yrittävät kieltää riskien minimoinnin, päätyvät käytännössä lisäämään niitä ongelmia, joita vastaan haluaisivat taistella.
Huumetestautuksen kaltaisia palveluita vastustavat kysyvät, miksi muiden pitäisi kustantaa huonoja (tai epäonnisia) valintoja tekevien ihmisten aiheuttamat kustannukset, mutta tosiasia on, että päihteisiin liittyvät ongelmat tulevat joka tapauksessa yhteiskunnan – ja siten luonnollisesti myös yksilöiden – maksettavaksi.
Kukaan täysipäinen ei väitä, etteikö päihteisiin liittyisi olennaisia haittoja. Jatkuvasti karttuva todistusaineisto osoittaa kuitenkin päivä päivältä yksiselitteisemmin sen, että nollatoleranssiin perustuvat lähestymistavat moninkertaistavat huumeisiin liittyvien ongelmien tuottaman hintalapun. Tämä hintalappu heijastuu niin kansanterveydellisissä ja rikosoikeudellisissa mittareissamme kuin perhesuhteissammekin. Me kaikki kärsimme huonoista poliittisista valinnoista ja myrkyttyneestä ilmapiiristä, jonka puitteissa on vieläpä tullut hyväksyttäväksi lyödä keneen tahansa leima “yhteiskunnan pohjasakkaa”. On aika alkaa tehdä parempia valintoja – meidän kaikkien puolesta!
Haittojen vähentämiseen tähtäävää päihdepolitiikkaa kannattaa kasvava määrä huumeisiin kuolleiden lasten äitejä ja isiä, työssään jatkuvasti erilaisia päihdeaineita ja niihin liittyviä ongelmia kohtaavia poliiseja ja sosiaalityöntekijöitä, aihepiiriin perehtyneitä tutkijoita sekä poliitikkoja kautta poliittisen spektrin. Kyseessä ei näinä päivinä enää todellakaan ole mikään radikaali kanta, ja on aika siirtyä teoreettisesta keskustelusta käytäntöön.
Päihteisiin liittyvät ongelmat eivät ole kenenkään yksityisasia, ja siksi meidän kaikkien on otettava vastuu niihin vastaamisesta tavoilla, joiden toimivuudesta on näyttöä.
Vastusta huumeongelmia – älä käyttäjiä.
Kuva: Tanjila Ahmed