Julkaistu 18.1.2017.
Kuluneen vuoden aikana Filippiineillä käytävä verinen huumesota on tuonut jälleen nykyisen huumepolitiikan ongelmat otsikoihin. Kuolemanpartiot kiertävät kaduilla tappamassa käyttäjiä, pikkudiilereitä ja näiksi väitettyjä – ilman harkintaa tai oikeudenkäyntiä. Maan äärimmäinen kontrollipolitiikka on herättänyt kauhistusta myös rauhallisessa Suomessa. Usein kuitenkin unohtuu, että Suomi on mukana toteuttamassa kansainvälistä huumausainepolitiikkaa ja on toiminnallaan vastuussa tapahtumista täällä ja muualla.
Myös viime keväänä keskustelu aiheesta kävi kuumana. Helsingin Sanomat uutisoi Kansainvälisen huumausaineiden valvontalautakunnan (INCB) vuosiraportista, jossa julistettiin että sota huumeita vastaan on ohi. Myös silloin huumesota nähtiin ilmiönä, joka ei kosketa Suomea. Kim Kannussaari kirjoitti 15. maaliskuuta EHYT ry:n blogissa vastineen vuosiraportista ja sen soveltamisesta Suomen oloihin. Tekstin otsikko oli “Huumesota käydään kaukana meistä”. Humaania päihdepolitiikkaa ry haluaa ottaa kantaa keskusteluun ja muutamiin, järjestön näkökulmasta jopa virheellisiin väittämiin.
Raportissa kritisoidaan rangaistusten kohtuuttomuutta huumausaineiden käyttörikoksissa. Kuten Kannussaari kertoo, Suomen laki mahdollistaa hoitoonohjauksen ja puhuttelun automaattisen rangaistuksen sijaan. Humaania päihdepolitiikkaa ry on samaa mieltä siitä, että näitä toimia pitäisi soveltaa paljon nykyistä enemmän. Viranomaisten ja niiden toimintaa ohjaavien tahojen tulee määrätietoisemmin käyttää näitä lain suomia mahdollisuuksia.
Rangaistuksista luopuminen on vielä nykyäänkin poikkeus niin selvästi hoitoa tarvitsevan päihdeongelmaisen kuin huumeita kokeilleen kohdalla. Koska nykyisellä rangaistuspolitiikalla ei ole todistettuja hyötyjä käytön tai haittojen vähentämisessä, ei nykyisiä keinoja voida pitää millään muotoa toimivina.
Huumesota koskettaa myös meitä
Kannussaari haluaa kiinnittää huomiota myös siihen, ettei Suomessa ole sellaista aseellista huumeisiin kytkeytynyttä konfliktia kuin esimerkiksi Meksikossa. Tähän hän viittaa myös tekstinsä otsikossa, joka antaa ymmärtää, etteivät vaatimukset huumesodan lopettamisesta ulotu tänne – eihän meillä sellaista ole!
Väite on kuitenkin ongelmallinen, sillä Suomi vaikuttaa toimillaan kansainväliseen huumesotaan.
Huumesotaa ei tule nähdä sotana vain sanan perinteisessä merkityksessä; aseina ja ruumiina, joita huumesota valitettavasti myös tarkoittaa. Huumesotaa on mahdoton erottaa huumeiden nollatoleranssista ja pyrkimyksestä vähentää huumeiden käyttöä, kysyntää ja tarjontaa tiukalla kriminaalipolitiikalla. Tällä saralla Suomi on valitettavasti kunnostautunut erinomaisesti.
Huumesota koskettaa myös suomalaisia, ja me olemme sekä luomamme kysynnän että harjoittamamme politiikan myötä osasyy huumesodan jatkumiseen. Huumesota on luonteeltaan globaali ongelma, emmekä voi paeta vastuuta perustelemalla, etteivät kartellit ammuskele juuri täällä. On kestämätöntä ja epäeettistä ulkoistaa kansainvälisen huumepolitiikan julmat seuraukset köyhille ja epävakaudesta kärsiville maille. Kansainvälinen huumausainepolitiikka on vastuussa rikollisten huumemarkkinoiden näiden maiden asukkaille tuottamasta kärsimyksestä.
Huumeongelman käsittelyä ei Suomessakaan voi rajata vain maan rajojen sisäpuolella tapahtuvaksi. Suomen sitoo huumesotaan jokainen maahan salakuljetettu huume-erä, jokainen tarpeeton käyttörikosrangaistus sekä jokainen täyskieltoihin perustuvaa politiikkaa tukeva päätös ja kannanotto.
Huumeväkivalta ei ole vierasta Suomessakaan. Oli Suomen järjestäytynyt rikollisuus marginaalista verrattuna Kolumbiaan tai ei, se ei ole vaaratonta. Rikollisten keskinäiset yhteenotot vaativat täällä harvemmin sivullisia uhreja, mutta käyttäjät joutuvat kokemaan osan rikollisen huumekaupan aiheuttamasta väkivallasta esimerkiksi velanperinnän muodossa.
Humaania päihdepolitiikkaa ry kuitenkin yhtyy täysin Kannussaaren viimeiseen kommenttiin siitä, että huumausainepolitiikkaa tulee tarkastella kokonaisuutena. Tulevaisuuden päihdepolitiikkaa ei kannata tarkastella yksittäisen aineen kautta. Koko huumausainepoliittinen järjestelmämme kärsii perustavanlaatuisista rangaistuspolitiikan ongelmista, ja sen ratkaisemiseksi on politiikkaa muutettava kaikkien laittomien päihteiden osalta.