Julkaistu 2.5.2018
Matka Latinalaiseen Amerikkaan ja tutustuminen huumetalouden toimintamekanismeihin saivat The Economist -lehden toimittaja Tom Wainwrightin kirjoittamaan kirjan, jossa huumebisnes otetaan taloustieteellisen tarkastelun kohteeksi.
Huumeparonin käsikirja (2016, Docendo 2017) tuo huumausainepoliittiseen keskusteluun näkökulman, jota valitettavan harvoin näkee julkisessa keskustelussa. Kirjassa paikannetaan huumekaupan monopolit, selvitetään mistä johtuu huumeiden tähtitieteellinen arvonnousu matkalla pellolta kuluttajalle, ja pohditaan, missä määrin meksikolainen huumekartelli käyttäytyy kuin mikä tahansa kansainvälinen suuryritys.
Kirjan luvut ovat poikkeuksellisen selkeitä kokonaisuuksia, joissa Wainwright käy läpi huumetalouden mekanismeja tavalla, joka avautuu helposti myös taloustieteeseen perehtymättömälle lukijalle. Vakavan aiheen käsittelyä kevennetään terävällä ja toisinaan sangen mustallakin huumorilla. Kirjoittaja taitaa tasapainoilun viihdyttävän ja asiallisen tekstin välillä.
Kirjassa ei käydä läpi ainoastaan Etelä- ja Väli-Amerikan huumesodan kuvastoa. Huumebisneksen eri muotoihin ja muutoksiin tutustutaan esimerkiksi muuntohuumeiden, kannabiksen laillistamisen sekä huumeiden anonyymin nettikaupan näkökulmista. Perinteinen tapa tutkia järjestäytynyttä huumerikollisuutta nyrjähtää sijoiltaan, kun ilmiötä tarkastellaan niin henkilöstöjohtamisen, tiedotus- ja suhdetoiminnan kun alihankinta- ja franchising-verkostojen näkökulmasta. Tuotannon tehostaminen, innovaatiot ja logistiikka kuuluvat laittomaan liiketoimintaan siinä missä lailliseenkin. Tältä osin kirja antaa otsikolleen vastinetta, vaikka kirjoittajan tarkoituksena ei olekaan edistää laitonta liiketoimintaa vaan pysäyttää se.
Teoksessa Wainwright neuvoo huumepolitiikan kanssa painivia hallituksia huumeiden ja niihin kytkeytyvien haittojen vähentämisessä liiketalouden mekanismeihin pohjaten, mutta tuo samalla ilmi kritiikin vallitsevaa päihdepolitiikkaa kohden. Naiivi hän ei kuitenkaan ole, ja esimerkiksi Yhdysvaltojen eri osavaltioissa kasvavan markkinavetoisen kannabisteollisuuden kyseenalaisemmatkin puolet saavat teoksessa ansaittua huomiota. Toisinaan myös Wainwrightin omat ehdotukset ansaitsevat kriittistä tarkastelua: on syytä kysyä, olisiko esimerkiksi hänen ehdottamallaan tiedotuskampanjalla kokaiinibisnekseen liittyvästä väkivallasta ja alistamisesta merkittävää vaikutusta aineesta kiinnostuneiden käyttötottumuksiin varsinkaan, kun reilumman kaupan vaihtoehtoja ei ole saatavilla.
Teos tarjoaa tuoreen ja kiinnostavan näkökulman huumepolitiikkaan ja siihen, miten sitä tulisi taloustieteen näkökulmasta kehittää. Nopealukuinen kirja myös viihdyttää, ja haastateltavat tarjoavat teemaan paljon kiinnostavia näkökulmia. Kirjaa on helppoa suositella huumepolitiikasta kiinnostuneille, sillä se tuo aihepiiriin uusia ajatuksia taloustieteellisen näkökulmansa ansiosta.
Kuva: Pixabay, Policía Nacional de los Colombianos.