Julkaistu 6.5.2024
Yhdysvaltalais-brittiläisen toimittaja Toby Musen kirja Kilo (2020, Atena 2021) seuraa kokaiinin matkaa aina vaatimattomasta viidakon kätköissä kasvavasta kokapensaasta sitä maailman markkinoille meren yli kuljettavaan puolisukellusveneeseen. Teos alleviivaa sitä, miten verinen tuo polku on.
Kirja seuraa kokaiinin tuotantoketjua vaihe vaiheelta, käyden läpi myös prosessin eri vaiheissa työskentelevien henkilötarinoita ja sitä, miten he ovat päätyneet lenkiksi kokaiiniteollisuudessa. Samalla teos avaa laajempaa näkökulmaa siihen, miten kokaiini on vaikuttanut kokonaisuudessa kolumbialaiseen yhteiskuntaan.
Ääneen pääsevät teoksessa köyhät kokalehden poimijat, kokatahnaa alkeellisessa laboratoriossa valmistavat viljelijät, kokaiinikaupan tuoman rahan houkuttelemat prostituoidut, palkkatappajat, asuinalueita hallitsevat jengipomot, heitä komentavat suuren mittakaavan kokaiinikauppiaat ja koko tuotantoketjun katkaisemiseen pyrkivät poliisi- ja rajaviranomaiset.
Kolumbialaispoliisit polttavat kokatahnan valmistuksessa käytetyn katoksen osana kokaviljelmille tehtyä iskua.
Verinen tuotantoketju
Kirjan keskiössä on huumekaupasta saatavien valtavien tulojen ja kokaiinin ympärille rakentuneiden voimakkaiden rikollisryhmien väkivalta. Erityisesti alueilla, joissa valtion läsnäolo on heikkoa, valtaa käytännössä pitävät huumeilla itsensä rahoittavat ryhmät. Väkivallan uhalla ne ottavat alueen hallintaansa ja alistavat kokaiinin ketjun alemmat lenkit valtansa alle: Rikolliset voivat käytännössä sanella kokaiinitahnasta maksettavat hinnat ja voivat vallata ennen rauhallisen pikkukaupungin, jos siitä on sille hyötyä.
Valtavien rahasummien kokaiinikaupassa korruptio on yleistä ja kulkee yhteiskunnan korkeimmille tasoille asti. Rahalla voidelluilla suhteilla pidetään huolta siitä, että huume-erät pääsevät turvallisesti valvovien viranomaisten ohitse. Kirja nostaa esille, että monet huumeparonit ovat entisiä poliiseja ja sotilaita, koska juuri heillä on huumekaupan järjestämiseen tarvittua osaamista.
Väkivaltaa on myös monenlaista. Huumepoliisi myrkytti kokapeltoja glyfostaatti-nimisellä torjunta-aineella lentokoneista käsin, kunnes huomattiin, että kyse onkin syöpää aiheuttavasta vaarallisesta aineesta. Nyt huumeiden vastainen poliisiyksikkö lentää helikopterilla kokapelloille kitkemään niitä käsipelillä, jatkuvasti peläten miinoja ja pensaita puolustavia narcomilitioita.
Muse piirtää kuvan väkivallan kierteestä, josta kokan tai kokaiinin kauppaan osallistuva ei enää pysty irtautumaan. Mukanaan verenvuodatus vie myös tapahtumiin täysin osattomia siviilejä.
Huumepoliisin edustajia myrkyttämässä kokapensaita jalkaisin.
”Jos väittäisi, että kokaiinin vastainen sota on voitettavissa, vaikuttaisi idiootilta”
Yhtä paljon kuin kokaiinikaupan verisyyttä, Muse korostaa huumesodan mielettömyyttä. Hän kuvailee kreikkalaisessa legendassa ikuiseen työhön tuomittua Sisyfosta huumeiden vastaisen sodan suojelupyhimykseksi ja tuon sodan voittoa yhtä vaikeaksi kuin tarujen El Doradon kaupungin tavoittaminen.
Musen mukaan epävirallisissa keskusteluissa poliisi toteaa, että huumeiden vastaista sotaa ei voi voittaa, vaan ainoa ratkaisu on laillistaminen. “Jos poliisi kahden kesken väittäisi, että kokaiinin vastainen sota on voitettavissa, hän vaikuttaisi idiootilta. Jos poliisi myöntäisi julkisesti, että kokaiinin vastainen sota ei ole voitettavissa, hänen uransa olisi ohi”, hän kirjoittaa.
Hän toteaakin, että tavoite pitää kokaiini laittomana yhdistää huumeiden vastaista sotaa ajavia ja huumekauppiaita. Tämän vahvistavat haastateltavatkin.
“Me emme halua, että huumeita laillistetaan. Niillä voi tehdä rahaa, koska ne ovat laittomia. Me otamme riskit, me tienaamme rahat. Mitä isommat riskit, sitä isommin rahaa”, eräs kirjaan haastateltu huumekauppias kertoo.
Musen mukaan huumeiden vastainen sota onkin mahdoton voittaa, koska sen ytimessä on ratkaisematon kysynnän ja tarjonnan laki.
“Mitä enemmän kokaiinia tuhotaan, sitä enemmän huumekauppa häiriintyy ja sitä enemmän huumeen arvo nousee. Niin sen tuottamisesta ja salakuljettamisesta tulee sitä houkuttelevampaa.”
Musen kritiikki osuu, kun hän kuvailee, että huumeiden vastaisen sodan takaiskuissa virallinen vastaus on aina huumeiden vastaisen sodan lisääminen, ei koko järjestelyn mielekkyyden arviointi.
Huumepoliiseja kokalehtien keskellä. Kokalehdistä valmistetaan viljelyalueilla alkeellisissa laboratorioissa kokatahnaa, joka myydään eteenpäin jalostettavaksi kokaiiniksi.
Kieltolaki luo huumeen arvon
Vaikka Muse muistuttaa rikkaiden maiden asukkaiden kokaiininhimon olevan huumeteollisuutta pyörittävä voima, on järjestelmän tuhovoiman takana juuri kieltolain sisäinen logiikka.
“Huumekauppa jättää jälkeen kansainvälisen murhan ja tuhon vanan, jonka päätepiste on kuluttajan nenä perjantai-iltana. Epäonnistunut huumeidenvastainen sota tekee hirviöistä miljardöörejä ja tuo pelkkää kurjuutta niille, jotka joutuvat sen päivittäiseen ristituleen”
“Keltolaki epäonnistui jo kerran, kun raittiuspoliitikot syyttivät oluenjuojia Al Caponen kaltaisten gangsterien noususta. Se epäonnistuu jälleen, ja taas syytetään – nyt huumeidenkäyttäjiä huumekaupan ruokkimisesta – kun kieltolaki itse on se, joka tekee huumeharkosta kymmenien tuhansien dollarien arvoisen.”
Yhdysvaltain rannikkiovartiosto tutkii pysäyttämäänsä puolisukellusvenettä. Niitä käytetään kokaiinin huomaamattomaan salakuljetukseen kuluttajamarkkinoille.
Tyyli sortuu paatoksellisuuteen
Musen teos on vetävästi kirjoitettu ja paikoin jännittäväkin. Teksti on helppolukuista ja haastateltavien kertomukset mukaansatempaavia. Välillä kirjoittaja kuitenkin lankeaa paatoksellisuuteen ja runollinen kirjoitustyyli muuttuu häiritseväksi.
Kansien väliin on myös pakattu paljon yksityiskohtaistakin tietoa Kolumbiasta ja eräänlaisena varjovaltiona toimivasta huumebisneksestä. Kirjaa on helppo suositella niille, jotka haluavat tietää enemmän Kolumbian pimeämmästä puolesta, ymmärtää millainen hinta kokaiinin alkutuotannossa ja tukkukaupassa maksetaan sekä perehtyä huumeiden kieltolain ei-toivottuihin seurauksiin.
Tietynlaiseksi puutteeksi voi katsoa sen, että teos rajautuu kokaiinin matkaan Kolumbiassa, eikä teos käsittele samaisen kokaiinikilon matkaa sen käyttäjään asti. Toisaalta tämä voi olla perusteltu rajaus: Kirjan keskiössä on kokaiinibisneksen vaikutus Kolumbiassa ja muut osat aineen kulkua vähittäiskaupassa käsitellään yleisemmällä tasolla. Jos aihe kuitenkin kiinnostaa, lisää kokaiinin matkasta Euroopassa voi lukea esimerkiksi hieman vanhemmasta Roberto Savianon teoksesta ZeroZeroZero.
Kokapensaita riivitään irti maasta.
Kuvat: Policía Nacional de los colombianos ja U.S. Coast Guard