1. Päihdepolitiikan ja -työn on perustuttava parhaaseen saatavilla olevaan tietoon käytettävien keinojen tehokkuudesta.

2. Päihteitä käytetään lähes kaikissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa. Koska päihteiden käyttöä ei voida täysin estää, sitä tulee ohjata vastuulliseen, riskejä minimoivaan ja haittoja vähentävään suuntaan.

3. Päihteiden ongelmakäyttöä tulee ennaltaehkäistä. Ongelmakäytön taustalla olevia yhteiskunnallisia ja yksilöllisiä tekijöitä on pyrittävä tunnistamaan ja korjaamaan.

4. Apua tarvitseville on taattava mahdollisuus inhimilliseen, tulokselliseksi todettuun hoitoon ja kuntoutukseen. Lääkehoidon rinnalla on oltava tarjolla riittävästi muuta hoitoa, kuten psykososiaalista tukea.

5. On huomioitava että suurin osa käytöstä ei ole ongelmakäyttöä. Päätöksenteossa on huomioitava myös kohtuukäyttö.

6. Käyttäjiin kohdistuvaa negatiivista asenneilmapiiriä on pyrittävä purkamaan. Käyttäjien leimautuminen ja syrjäytyminen lisää käytön haittoja ja vaikeuttaa avun saantia.

7. Päihteiden käytön rangaistavuudesta on luovuttava. Käyttö on lisääntynyt rangaistuksista huolimatta, ja rangaistukset puolestaan lisäävät haittoja.

8. Huumemarkkinoiden antaminen rikollisten käsiin on eettisesti ja taloudellisesti kestämätön ratkaisu – vaihtoehdoista on keskusteltava avoimesti.

9. Päihdepolitiikan keinot eivät saa olla ihmisoikeussopimusten vastaisia. Globaalit ulottuvuudet on huomioitava ja pyrittävä kansainvälisesti vastuulliseen ja oikeudenmukaiseen politiikkaan.

10. Pyrimme löytämään yhdessä eri toimijoiden kanssa keinoja päihdepoliittisen reformin aikaansaamiseksi.