Kannabiksen laillinen sääntely

https://www.coelthomas.fi/kannabislailliseksi

Coel Thomasin 9+1 kohdan kannabiksen sääntelymalli (2020) avaa miten kannabiksen kieltolaki epäonnistuu, ehdottaa konkreettista tapaa laillistaa ja säännellä kannabis, arvioi tämän vaikutuksia yhteiskunnalle ja vertaa näitä kriminalisoinnin nykyisiin vaikutuksiin.

1. Sääntelyviranomainen

  • Tätä kokonaisuutta varten on luotava kannabiksen sääntelyä ohjaava valtion elin, tai delegoida sääntely olemassa olevalle valtion elimelle, jonka tarkoituksena on:
    • valvoa tässä mallissa esitettyjä sääntöjä
    • pyrkiä vähentämään kannabiksen käyttöä
    • raportoitava kannabikseen liittyvästä tiedosta

2. Kannabiksen tuotanto

  • Päihdyttävän kannabiksen tuotanto myyntitarkoitukseen on luvanvaraista. Lupien saannista ei saa tehdä kohtuuttoman kallista.
  • Päihdyttäväksi kannabikseksi (tästä lähtien kannabis) luokitellaan kaikki lajikkeet, joissa on yli 1% psykoaktiivista tetrahydrokannabinolia (THC).
  • Yritys ei voi tuottaa sekä myydä kannabista samoissa tiloissa.
  • Kuivattu ja tuore kannabis, kannabiskasvit sekä siemenet tulisi laillistaa ensiksi. 
  • Viranomaiset voivat myöhemmin antaa luvan muiden tuotteiden myyntiä varten, kuten erilaiset syötävät tai juotavat kannabistuotteet, jos ne todetaan turvallisiksi, mutta niiden kehitys ja tuotanto olisi kuitenkin laillista.
  • Jotkut kannabistuotteet olisi syytä pitää kiellettynä, kuten sekoitukset tupakan tai alkoholin kanssa, tahalteen vahvoiksi suunnitellut tuotteet sekä korkean riskin tuotteet, kuten esim silmien kautta otettavat.
  • Eläimille tehdyt päihdyttävät tuotteet olisi syytä pitää kiellettyinä ja eläinten saattaminen päihtyneeseen tilaan olisi muutenkin syytä säilyttää rangaistavana tekona.

3. Kannabiksen myynti

  • Kannabiksen myyntiä varten pitää hakea lupa, mutta luvan hakeminen ei saa olla kohtuuttoman kallista.
  • Kannabiksen myynti sekä välittäminen alle 20-vuotiaille on oltava rangaistavaa.  
  • Kannabista myyvät liikkeet eivät saa myydä alkoholia tai tupakkaa.
  • Tuotteissa pitää olla tuoteseloste ja terveysvaroitukset. Paketit eivät saa olla brändättyjä, mutta niissä voi lukea tuottajan nimi.
  • Kannabista ei saa myydä alennuksella.
  • Selvästi päihtyneille ei saa myydä.
  • Myyvien liikkeiden henkilökunnan täytyy saada koulutusta mm. ongelmakäytön havaitsemisessa. 
  • Kannabikselle on asetettava alkoholin ja tupakan tapainen haittavero. 

4. Kannabiksen käyttö

  • Yli 20-vuotiaat saavat laillisesti käyttää kannabista sekä pitää sitä hallussaan enintään 20 grammaa.
  • Kannabista saa käyttää luvan saaneissa anniskeluliikkeiden käyttöhuoneissa, julkisilla paikoilla tietyin rajoituksin (katso kohta 9) ja yksityisissä asunnoissa taloyhtiön sääntöjen mukaisesti.
  • Käyttöhuoneille pitää hakea erillinen lupa, mutta sitä voidaan hakea yhdessä myyntiluvan kanssa.. Oman kotitalouden (ottaen huomioon taloyhtiön säännöt tupakoimisen suhteen) lisäksi käyttö on sallittua vain käyttöpaikoissa.
  • Käyttöhuoneissa täytyy tarjota myös syötävää ja juotavaa, mutta alkoholi ja tupakka eivät ole sallittuja.

5. Kannabiksen markkinointi

  • Kannabiksen julkinen mainostaminen sekä sponsorisopimukset tulee pysyä kiellettynä. Mainostaminen esimerkiksi liikkeissä tai alan messuilla tulisi kuitenkin olla sallittua.
  • Tuotteet, jotka on selvästi markkinoitu lapsille tai nuorille tulee kieltää.
  • Yrittäjät eivät saa valehdella tuotteen vaikutuksista.

6. Kuntien oikeudet

  • Kuntien pitää saada puuttua kannabiksen käyttöön, myyntiin tai tuotantoon liittyvien paikkojen avaamiseen kunnissaan.
  • Lain valvontaa suorittaisi viranomainen, joka nykyään valvoo tupakkalain toimeenpanoa.
  • Kuntien on pystyttävä mahdollisesti estämään kaavoituksen tai lupamenettelyjen kautta kannabiksen tuottamiseen tai myymiseen erikoistuvien yritysten perustaminen tiettyihin paikkoihin, esimerkiksi koulujen tai päiväkotien läheisyyteen.

7. Laadunvalvonta

  • Sääntelyviranomaisen tulee testata, tai vaatia testaaminen tuottajalta, kaiken markkinoille päätyvän kannabiksen kohdalla ennen myyntiä.
  • Suuremman riskin tuotteet, kuten korkean THC:n kannabis, syötävät tuotteet tai vastaavat täytyy tarkastaa tarkemmin.
  • Kannabinoidipitoisuudet tulee ilmoittaa pakkausselosteissa.

8. Kotikasvatus

  • Kannabiksen kotikasvatus omaan käyttöön tulee sallia.
  • Henkilö voi säilyttää näiden kasvien tuottaman kannabiskukinnon siellä, missä hän on ne kasvattanut vaikka se ylittäisi julkisella paikalla sallitun 20 gramman rajan aina 300 grammaan asti.
  • Itsekasvatettua kannabista ei saa myydä tai tarjoilla kaupallisen toiminnan yhteydessä tai maksullisissa tilaisuuksissa.

9. Laillisuuden rajoitukset

  • Alle 20-vuotiaat, jotka jäävät kiinni hallussapidosta ohjataan sosiaalityön pariin tai saavat sakon (kuitenkin ilman merkintää).
  • Yli 20 gramman hallussapito julkisilla paikoilla ja käyttö kielletyissä paikoissa on myös sakolla rangaistavaa (ilman merkintää).
  • Julkisella paikalla käyttäminen olisi sallittua, kunhan se ei aiheuta häiriötä.
  • Rangaistavana säilyisi myös esim:
    • Kasvattaminen julkisella paikalla
    • Alle 20-vuotiaille välittäminen ja heidän altistaminen päihteelle
    • Kannabiksen myynti ilman lupaa sekä päihtyneenä oleminen esim ratissa ja työpaikalla.

+Dekriminalisaatio ja tukipalveluiden parantaminen

Kannabiksen laillistaminen ja sääntelyn kannattaisi olla osa isompaa päihdepolitiikan ja hyvinvointipalveluiden uudistusta. Mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat Suomessa pahasti alirahoitettuja ja vaativat investointeja. Kannabiksen verotulot tulisi ohjata mm. näihin hyvinvointipalveluihin seuraavien keinojen lisäksi:

  • Poistetaan kaikkien laittomien päihteiden käyttörangaistukset
  • Kunnille tulee antaa mahdollisuus perustaa laittomien päihteiden käyttötiloja, joiden kautta laittomiin päihteisiin addiktoituneet saavat turvallisen tilan laittomien päihteiden käyttöön. Tällä voidaan ehkäistä kuolemia ja tartuntasairauksia sekä tuoda ihmisiä avun piiriin
  • Toteutetaan terapiatakuu
  • Mielenterveyspalveluiden piiriin on myös päästävä, vaikka käyttää päihteitä. Nykyinen käytäntö, jossa vaaditaan päihteettömyyttä terapiaan haluaville voi estää pääsyn terapiaan tai vähintään kannustaa valehteluun
  • Poliisi voi velvoittaa sakon uhalla laittomien päihteiden käytöstä kiinnijääneitä hoidontarpeen arviointiin