Kannabiksen laillinen sääntely
https://www.coelthomas.fi/kannabislailliseksi
Coel Thomasin 9+1 kohdan kannabiksen sääntelymalli (2020) avaa miten kannabiksen kieltolaki epäonnistuu, ehdottaa konkreettista tapaa laillistaa ja säännellä kannabis, arvioi tämän vaikutuksia yhteiskunnalle ja vertaa näitä kriminalisoinnin nykyisiin vaikutuksiin.
1. Sääntelyviranomainen
- Tätä kokonaisuutta varten on luotava kannabiksen sääntelyä ohjaava valtion elin, tai delegoida sääntely olemassa olevalle valtion elimelle, jonka tarkoituksena on:
- valvoa tässä mallissa esitettyjä sääntöjä
- pyrkiä vähentämään kannabiksen käyttöä
- raportoitava kannabikseen liittyvästä tiedosta
2. Kannabiksen tuotanto
- Päihdyttävän kannabiksen tuotanto myyntitarkoitukseen on luvanvaraista. Lupien saannista ei saa tehdä kohtuuttoman kallista.
- Päihdyttäväksi kannabikseksi (tästä lähtien kannabis) luokitellaan kaikki lajikkeet, joissa on yli 1% psykoaktiivista tetrahydrokannabinolia (THC).
- Yritys ei voi tuottaa sekä myydä kannabista samoissa tiloissa.
- Kuivattu ja tuore kannabis, kannabiskasvit sekä siemenet tulisi laillistaa ensiksi.
- Viranomaiset voivat myöhemmin antaa luvan muiden tuotteiden myyntiä varten, kuten erilaiset syötävät tai juotavat kannabistuotteet, jos ne todetaan turvallisiksi, mutta niiden kehitys ja tuotanto olisi kuitenkin laillista.
- Jotkut kannabistuotteet olisi syytä pitää kiellettynä, kuten sekoitukset tupakan tai alkoholin kanssa, tahalteen vahvoiksi suunnitellut tuotteet sekä korkean riskin tuotteet, kuten esim silmien kautta otettavat.
- Eläimille tehdyt päihdyttävät tuotteet olisi syytä pitää kiellettyinä ja eläinten saattaminen päihtyneeseen tilaan olisi muutenkin syytä säilyttää rangaistavana tekona.
3. Kannabiksen myynti
- Kannabiksen myyntiä varten pitää hakea lupa, mutta luvan hakeminen ei saa olla kohtuuttoman kallista.
- Kannabiksen myynti sekä välittäminen alle 20-vuotiaille on oltava rangaistavaa.
- Kannabista myyvät liikkeet eivät saa myydä alkoholia tai tupakkaa.
- Tuotteissa pitää olla tuoteseloste ja terveysvaroitukset. Paketit eivät saa olla brändättyjä, mutta niissä voi lukea tuottajan nimi.
- Kannabista ei saa myydä alennuksella.
- Selvästi päihtyneille ei saa myydä.
- Myyvien liikkeiden henkilökunnan täytyy saada koulutusta mm. ongelmakäytön havaitsemisessa.
- Kannabikselle on asetettava alkoholin ja tupakan tapainen haittavero.
4. Kannabiksen käyttö
- Yli 20-vuotiaat saavat laillisesti käyttää kannabista sekä pitää sitä hallussaan enintään 20 grammaa.
- Kannabista saa käyttää luvan saaneissa anniskeluliikkeiden käyttöhuoneissa, julkisilla paikoilla tietyin rajoituksin (katso kohta 9) ja yksityisissä asunnoissa taloyhtiön sääntöjen mukaisesti.
- Käyttöhuoneille pitää hakea erillinen lupa, mutta sitä voidaan hakea yhdessä myyntiluvan kanssa.. Oman kotitalouden (ottaen huomioon taloyhtiön säännöt tupakoimisen suhteen) lisäksi käyttö on sallittua vain käyttöpaikoissa.
- Käyttöhuoneissa täytyy tarjota myös syötävää ja juotavaa, mutta alkoholi ja tupakka eivät ole sallittuja.
5. Kannabiksen markkinointi
- Kannabiksen julkinen mainostaminen sekä sponsorisopimukset tulee pysyä kiellettynä. Mainostaminen esimerkiksi liikkeissä tai alan messuilla tulisi kuitenkin olla sallittua.
- Tuotteet, jotka on selvästi markkinoitu lapsille tai nuorille tulee kieltää.
- Yrittäjät eivät saa valehdella tuotteen vaikutuksista.
6. Kuntien oikeudet
- Kuntien pitää saada puuttua kannabiksen käyttöön, myyntiin tai tuotantoon liittyvien paikkojen avaamiseen kunnissaan.
- Lain valvontaa suorittaisi viranomainen, joka nykyään valvoo tupakkalain toimeenpanoa.
- Kuntien on pystyttävä mahdollisesti estämään kaavoituksen tai lupamenettelyjen kautta kannabiksen tuottamiseen tai myymiseen erikoistuvien yritysten perustaminen tiettyihin paikkoihin, esimerkiksi koulujen tai päiväkotien läheisyyteen.
7. Laadunvalvonta
- Sääntelyviranomaisen tulee testata, tai vaatia testaaminen tuottajalta, kaiken markkinoille päätyvän kannabiksen kohdalla ennen myyntiä.
- Suuremman riskin tuotteet, kuten korkean THC:n kannabis, syötävät tuotteet tai vastaavat täytyy tarkastaa tarkemmin.
- Kannabinoidipitoisuudet tulee ilmoittaa pakkausselosteissa.
8. Kotikasvatus
- Kannabiksen kotikasvatus omaan käyttöön tulee sallia.
- Henkilö voi säilyttää näiden kasvien tuottaman kannabiskukinnon siellä, missä hän on ne kasvattanut vaikka se ylittäisi julkisella paikalla sallitun 20 gramman rajan aina 300 grammaan asti.
- Itsekasvatettua kannabista ei saa myydä tai tarjoilla kaupallisen toiminnan yhteydessä tai maksullisissa tilaisuuksissa.
9. Laillisuuden rajoitukset
- Alle 20-vuotiaat, jotka jäävät kiinni hallussapidosta ohjataan sosiaalityön pariin tai saavat sakon (kuitenkin ilman merkintää).
- Yli 20 gramman hallussapito julkisilla paikoilla ja käyttö kielletyissä paikoissa on myös sakolla rangaistavaa (ilman merkintää).
- Julkisella paikalla käyttäminen olisi sallittua, kunhan se ei aiheuta häiriötä.
- Rangaistavana säilyisi myös esim:
- Kasvattaminen julkisella paikalla
- Alle 20-vuotiaille välittäminen ja heidän altistaminen päihteelle
- Kannabiksen myynti ilman lupaa sekä päihtyneenä oleminen esim ratissa ja työpaikalla.
+Dekriminalisaatio ja tukipalveluiden parantaminen
Kannabiksen laillistaminen ja sääntelyn kannattaisi olla osa isompaa päihdepolitiikan ja hyvinvointipalveluiden uudistusta. Mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat Suomessa pahasti alirahoitettuja ja vaativat investointeja. Kannabiksen verotulot tulisi ohjata mm. näihin hyvinvointipalveluihin seuraavien keinojen lisäksi:
- Poistetaan kaikkien laittomien päihteiden käyttörangaistukset
- Kunnille tulee antaa mahdollisuus perustaa laittomien päihteiden käyttötiloja, joiden kautta laittomiin päihteisiin addiktoituneet saavat turvallisen tilan laittomien päihteiden käyttöön. Tällä voidaan ehkäistä kuolemia ja tartuntasairauksia sekä tuoda ihmisiä avun piiriin
- Toteutetaan terapiatakuu
- Mielenterveyspalveluiden piiriin on myös päästävä, vaikka käyttää päihteitä. Nykyinen käytäntö, jossa vaaditaan päihteettömyyttä terapiaan haluaville voi estää pääsyn terapiaan tai vähintään kannustaa valehteluun
- Poliisi voi velvoittaa sakon uhalla laittomien päihteiden käytöstä kiinnijääneitä hoidontarpeen arviointiin
