Dekriminalisointi

Nykyinen lainsäädäntö asettaa huumeita käyttäville ihmisille rikosoikeudellisia seuraamuksia, joista koituu merkittäviä haittoja niin yksilölle  kuin yhteiskunnalle. Rangaistukset eivät kuitenkaan estä huumeiden käyttöä, huumeiden saatavuutta tai riippuvuuteen liittyviä rikoksia. Vastaavasti rangaistavuuden lopettaminen ei lisää käyttöä, mutta lievittää nykyisen kieltolain merkittävimpiä haittoja niin yksilölle kuin yhteiskunnalle.

Rangaistavuuden haittoja ovat muun muassa:

• Yliannostusriskin, huumekuolemien ja tartuntatautien lisääntyminen
• Hoitoon hakeutumisen ja pääsyn vaikeutuminen
• Opiskelun, työllistymisen ja palveluiden saannin esteiden lisääntyminen
• Etnisen profiloinnin lisääntyminen
• Nuoriin ja muihin haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisryhmiin kohdistuminen
• Stigman eli häpeäleiman lisääntyminen
• Huumeita käyttävien ihmisten ajautuminen omiin verkostoihinsa
• Rikos- ja vankilakierteen syveneminen
• Eriarvoisuuden ja yhteiskunnallisen epävakauden kasvaminen

Huumeiden käytön rikosoikeudellisen rangaistavuuden poistaminen, eli dekriminalisointi, tarkoittaa laittomaksi ja rangaistavaksi säädetyn teon rikosoikeudellisen rangaistavuuden lopettamisen prosessia. Suomessa se tarkoittaisi huumausaineen käyttörikoksen poistamista rikoslaista, mutta kyse ei kuitenkaan ole vain yksinkertaisesta lakimuutoksesta. Dekriminalisointia käytetäänkin yleisnimityksenä politiikan muutoksista, jotka sijoittuvat laittoman ja laillisen väliin. 

Dekriminalisoinnin avulla huumeiden käyttöön pyritään suhtautumaan ensisijaisesti sosiaali- ja terveyskysymyksenä. Muutoksen liikkeelle panevana voimana toimii yleensä huumeongelman laajuus yhteiskunnassa. Suomessa huumeiden käytön rangaistavuus hidastaa ja estää erityisesti huumeita ongelmallisesti käyttävien ihmisten parempaa hoitoa,  uusien haittoja vähentävien menetelmien käyttöönottoa sekä huumekuolemien vähentämistä. 

Dekriminalisointi ei tarkoita sitä, että huumeita voisi hankkia laillisesti omaan käyttöön, sillä kyse ei ole laillistamisesta. Huumeet voidaan yhä takavarikoida, ja voidaan myös määrätä lukuisia muita hallinnollisia seurauksia – näin on toimittu kaikkialla, missä on toteutettu dekriminalisointipolitiikkaa. Huumeiden käyttö tai pienen määrän hallussapito ei kuitenkaan johtaisi enää rikosrekisteriin. Käytön rangaistavuudesta luopuminen ei myöskään tarkoittaisi sitä, etteikö yhteiskunnalla olisi enää mahdollisuutta puuttua huumeiden käyttöön tai etteikö poliisi voisi puuttua oheisrikollisuuteen tai vakavampaan huumerikollisuuteen – päinvastoin poliisi voisi paremmin keskittyä järjestäytyneen rikollisuuden kitkemiseen lopettamalla turhan ajan ja resurssien haaskaamisen tuhansiin käyttörikoksiin. 

Dekriminalisoinnin hyötyjä ovat ainakin:

• Resurssien siirtäminen sosiaali- ja terveyspalveluihin
• Huumekuolemien väheneminen
• Tartuntatautien (kuten HIV ja C-hepatiitti) väheneminen 
• Huumehaittojen ennaltaehkäisy ja vähentäminen 
• Paremmat ja uudet haittoja vähentävät palvelut (mm. käyttötilat, ainetunnistus)
• Stigman väheneminen 
• Päihdehoitoon pääsevien määrän lisääntyminen
• Erikoissairaanhoidon kulujen väheneminen
• Rikollisuuden, oikeusjärjestelmän ja lainvalvonnan kulujen laskeminen
• Huumeita käyttävien ihmisten oikeuksien, mm. itsemääräämisoikeuden ja yksilönvapauden parempi toteutuminen

Tutkimusten mukaan huumeiden käytön dekriminalisointi vähentää huumeita käyttävien henkilöiden sosiaalista syrjäytymistä, käytöstä johtuvia terveyshaittoja ja huumeiden aiheuttamia yhteiskunnallisia haittoja sekä huumeista johtuvia oheiskustannuksia, mutta ei johda käytön lisääntymiseen.

Lue lisää kirjoituksiamme aiheesta: