Dekriminalisointi
Rikoksesta sosiaali- ja terveyskysymykseksi
Huumepolitiikka on murroksessa. Huumeista ja niiden käytöstä koituvien haittojen vähentämisestä vallitsee suuri erimielisyys. Vastakkain kiistassa ovat alan asiantuntijat ja tutkittu tieto sekä poliisi ja poliitikot. Myös kansan keskuudessa mielipiteet ovat kärjistyneet vastakkainasetteluksi.
Nykyinen lainsäädäntö asettaa huumeita käyttäville ihmisille rikosoikeudellisia seuraamuksia, joista koituu merkittäviä haittoja niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. Rangaistukset eivät kuitenkaan estä huumeiden käyttöä, huumeiden saatavuutta tai riippuvuuteen liittyviä rikoksia. Sen sijaan rangaistavuus lisää yliannostusriskiä ja vaikeuttaa hoitoon hakeutumista ja pääsemistä. Siitä voi koitua myös esteitä opiskelulle ja työllistymiselle sekä palvelujen saamiselle. Rangaistavuus lisää etnistä profilointia ja kohdistuu erityisesti myös nuoriin sekä muihin haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisryhmiin. Lisäksi se pahentaa huumeita käyttäviin ihmisiin kohdistuvaa stigmaa eli häpeäleimaa ja ajaa heidät muodostamaan omat verkostonsa. Tämä taas syventää entisestään rikos- ja vankilakierrettä sekä eriarvoisuutta ja yhteiskunnallista epävakautta.
Huumeiden käytön rikosoikeudellisen rangaistavuuden poistaminen, eli dekriminalisointi, tarkoittaa laittomaksi ja rangaistavaksi säädetyn teon rikosoikeudellisen rangaistavuuden lopettamisen prosessia. Suomessa se tarkoittaisi huumausaineen käyttörikoksen poistamista rikoslaista, mutta kyse ei kuitenkaan ole vain yksinkertaisesta lakimuutoksesta. Dekriminalisointia käytetäänkin yleisnimityksenä politiikan muutoksista, jotka sijoittuvat laittoman ja laillisen väliin.
Dekriminalisoinnin avulla huumeiden käyttöön pyritään suhtautumaan ensisijaisesti sosiaali- ja terveyskysymyksenä. Muutoksen liikkeelle panevana voimana toimii yleensä huumeongelman laajuus yhteiskunnassa. Suomessa huumeiden käytön rangaistavuus hidastaa ja estää erityisesti huumeita ongelmallisesti käyttävien ihmisten parempaa hoitoa, uusien haittoja vähentävien menetelmien käyttöönottoa sekä huumekuolemien vähentämistä.
Dekriminalisointi ei tarkoita sitä, että huumeita voisi hankkia laillisesti omaan käyttöön, sillä kyse ei ole laillistamisesta. Huumeet voidaan yhä takavarikoida, ja voidaan myös määrätä lukuisia muita hallinnollisia seurauksia – näin on toimittu kaikkialla, missä on toteutettu dekriminalisointipolitiikkaa. Huumeiden käyttö tai pienen määrän hallussapito ei kuitenkaan johtaisi enää rikosrekisteriin. Käytön rangaistavuudesta luopuminen ei myöskään tarkoittaisi sitä, etteikö yhteiskunnalla olisi enää mahdollisuutta puuttua huumeiden käyttöön tai etteikö poliisi voisi puuttua vakavampaan huume- ja oheisrikollisuuteen.
Dekriminalisoinnin hyötyjä ovat ainakin:
- Resurssien siirtäminen sosiaali- ja terveyspalveluihin
- Huumekuolemien väheneminen
- Tartuntatautien (kuten HIV ja C-hepatiitti) väheneminen
- Huumehaittojen ennaltaehkäisy ja vähentäminen
- Paremmat ja uudet haittoja vähentävät palvelut (mm. käyttötilat, ainetunnistus)
- Stigman eli häpeäleiman väheneminen
- Päihdehoitoon pääsevien määrän lisääntyminen
- Erikoissairaanhoidon kulujen väheneminen
- Rikollisuus, oikeusjärjestelmän ja lainvalvonnan kulujen laskeminen
- Huumeita käyttävien ihmisten oikeuksien, mm. itsemääräämisoikeuden ja yksilönvapauden parempi toteutuminen
Tutkimusten mukaan huumeiden käytön dekriminalisointi vähentää huumeita käyttävien henkilöiden sosiaalista syrjäytymistä, käytöstä johtuvia terveyshaittoja ja huumeiden aiheuttamia yhteiskunnallisia haittoja sekä huumeista johtuvia oheiskustannuksia, mutta ei johda käytön lisääntymiseen.
Haluttujen tulosten saavuttamiseksi tarvitaan kuitenkin johdonmukaista politiikan suunnittelua. Esimerkiksi HIV-epidemia saatiin Suomessa kuriin 2000-luvun vaihteessa ottamalla käyttöön terveysneuvontapisteet ja puhtaiden neulojen jakelu. Jos tavoitteena taas on ehkäistä yliannostuskuolemia, niin naloksonin jakeluun sekä uusiin haittojen vähentämisen menetelmiin tulisi panostaa. Pelkkä rangaistavuuden poistaminen ei automaattisesti vähentäisi yliannostuskuolemia, ja se voisi jopa pahentaa tilannetta, jos huumehoitoihin ja -palveluihin ei samalla panostettaisi. Se ei kuitenkaan ole oikeutus rangaistavuuden jatkamiselle.
PS. Tulemme viestimään toistuvasti tulevan vuoden aikana dekriminalisoinnista, sillä aiheesta ollaan tekemässä kansalaisaloitetta, joka julkaistaan myöhemmin tänä vuonna. Tiedotamme asiasta lisää kevään ja kesän aikana. Tulemme myös keräämään ja pyytämään seuraajiltamme näkemyksiä, kokemuksia ja kommentteja aloitteesta, käytön rangaistavuudesta sekä siihen liittyvistä aiheista. Pysy kuulolla!
