Kannanotto: Katutaidetempaus huumekuolemia vastaan – Huumeita käyttävää pitää auttaa, ei rangaista
Suomen huumetilanne pahenee. On aika siirtyä rankaisemisesta ja syrjäyttämisestä ihmisten auttamiseen ja tukemiseen. Tänä viikonloppuna vietetään kansainvälistä yliannostuskuolemien vastaista päivää.
Suomi on vuosikymmeniä luottanut rankaisemisen voimaan päihdepolitiikassa. Huumeita käyttävistä on tehty rikollisia ja kepin voiman on uskottu vähentävän huumeiden käyttöä.
Huumeiden käyttö on kuitenkin ollut pitkään kasvussa. Erilaiset huumeiden käyttöön liittyvät sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat näkyvät yhä selvemmin myös katukuvassa. Peukuksi kutsutun alfa-PVP:n käytön yleistyminen ja siihen liittyvät lieveilmiöt on esimerkki siitä, miten Suomi on epäonnistunut suojelemaan yhteiskuntaa päihdeongelmilta.
Huumepolitiikan pitää suojella henkeä ja terveyttä
Huumekuolemat vievät vuosittain hälyttävän määrän ihmishenkiä, ja määrä kasvaa. Kuolleista jokainen on jonkun lapsi, rakas, ystävä tai vanhempi. Heistä jokaisen menetystä suree joku. Huumekuolemien vähentämisen tulee olla Suomen huumepolitiikan keskeisiä tavoitteita.
Suomen päihdepolitiikka pitää uudistaa suojelemaan ihmisten henkeä ja terveyttä. Toimiva päihdepolitiikka tarkoittaa kunnollisia terveyspalveluita kaikille – myös, tai jopa eritoten, huumeita käyttäville!
Toimivat terveyspalvelut ottavat huomioon fyysisen ja mielenterveyden. Potilaan tarpeet ja hyvinvointi on huomioitava kokonaisuutena hoitoa toteuttaessa. Pahimmillaan epäonnistuminen tässä voi johtaa esimerkiksi siihen, että potilas ajautuu hankkimaan lääkityksenä kadulta.
Toimivat päihdepalvelut ja huumeita käyttävien parantunut hyvinvointi heijastuu myös suoraan ympäröivän yhteiskunnan ja muiden kansalaisten hyvinvointiin. Rikollisuus vähenee ja ihmisten koettu turvallisuus lisääntyy, kun huumeita käyttävät voivat paremmin.
Suomi tarvitsee asennemuutoksen
Kielteisen suhtautumisen huumeisiin ei tule tarkoittaa negatiivista asennetta huumeita käyttäviin.
Huumeita käyttäviin kohdistuva pelko, tuomitsevuus ja jopa silkka vihamielisyys näkyvät eri yhteiskunnan tasoilla aina terveydenhuoltoon asti. Näiden asenteiden ruokkima häpeäleima on omiaan pahentamaan päihdeongelmia. Se nostaa myös entisestään kynnystä hakeutua hoidon ja avun piiriin.
Tarvitsemme yhteiskunnallisen asennemuutoksen, jossa nähdään ihminen riippuvuussairauden takana. Päihdeongelmia ei ratkaista työntämällä sairastuneita yhä syvemmälle marginaaliin, vaan auttamalla jokainen takaisin jaloilleen. Työ on yhteinen, mutta erityisen vastuun kantavat yhteiskuntamme mielipidevaikuttajat, kuten päättäjät ja poliisi. Päihderiippuvuuteen sairastuneista tulee puhua empatialla ja vaatia heiltä auttavaa politiikkaa rangaistusten sijaan. Kepin sijaan uskomme porkkanaan!