Tämä kirjoitus on julkaistu aiemmin Huumepolitiikka Nyt -seminaarin kotisivuilla 19.12.2018
Kuluvan vuosituhannen aikana niin asiantuntijoiden, päihdealan järjestöjen kuin poliitikkojenkin keskuudessa on alettu voimistuvin äänin vaatia tutkimustietoon pohjaavaa huumepolitiikkaa. Huumepolitiikka, joka pyrkii estämään huumeiden käyttöä rangaistusten avulla, on tutkimusnäytön valossa joutunut painavan kritiikin kohteeksi.
Karttuva todistusaineisto antaa perusteet nostaa sosiaali- ja terveyspolitiikka huumepolitiikan keskiöön. Rikosoikeudelliseen kontrolliin perustuvan päihdepolitiikan on argumentoitu vaikeuttavan avun ja hoidon hakemista, vahingoittavan yhteisöjä, syrjäyttävän käyttäjiä, estävän neulojen välityksellä tarttuvien tautien hallintaa, olevan taloudellisesti kuormittavia, rikkovan ihmisoikeussopimuksia ja tuottavan rikollisjärjestöille valtavia voittoja.
Viime vuosikymmeninä eri puolilla maailmaa on vähitellen alettu toteuttaa huumepolitiikkaa, joka ei perustu täyskieltoihin. Huumausaineiden käytön osalta rikosoikeudellisesta kontrollista luopuminen on antanut tilaa haittojen vähentämiseen kohdistuville, pragmaattisille käytännöille. Uusien lähestymistapojen kokeileminen eri puolilla maailmaa myötävaikuttaa myös Suomessa käytävään keskusteluun.
Instituutiot YK:sta WHO:hon peräänkuuluttavat kestävämpää huumepolitiikkaa
Suomen on hyvä seurata muissa maissa tehtävien linjamuutosten vaikutuksia. Keskustelussa tulisi entistä enemmän huomioida myös kansainvälisten asiantuntijaelinten 2010-luvun puolivälistä lähtien esittämiä suosituksia: huumepolitiikan painopisteen on syytä siirtyä kriminaalipolitiikasta sosiaalipolitiikkaan.
Maailman terveysjärjestö WHO kehottaa HIV:n vastaisessa ohjeistuksessaan luopumaan huumausaineiden käytön rangaistavuudesta. YK:n ihmisoikeusvaltuutettu kehottaa luopumaan käyttäjien rankaisemisesta, koska se haittaa hoitoon hakeutumista ja pääsemistä ja lisää riskialttiita käyttötapoja.
WHO ja YK yhdessä kehottavat valtioita tarkastamaan tai kumoamaan käyttörikoslakejaan terveydenhoidossa tapahtuvan syrjinnän takia. Kansainvälinen huumausainevalvontalautakunta INCB suosittelee käyttäjien rankaisemisen sijaan ennaltaehkäisyä, koulutusta, hoitoa ja kuntouttamista sekä resurssien kohdistamista järjestäytyneen huumekaupan torjuntaan.
Vastuullisempaa päihdepolitiikkaa ajavan, huumeisiin kuolleiden omaisten muodostaman Anyone’s Child -kansalaisjärjestön mielenosoitus YK:n UNGASS 2016 -kokouksen äärellä. Järjestö katsoo, että nollatoleranssi lisää huumeiden vaarallisuutta.
Tukea, ei tuomiota
EU:n oikeus- ja sisäasiain neuvosto on antanut EU:n huumausainestrategiaan perustuvan lausunnon, jonka mukaan seuraamusten tulee perustua näyttöön niiden vaikuttavuudesta, ja huumeiden käytöstä rankaisemisen tilalle tulee löytää vaihtoehtoisia seuraamuksia.
Myös suuret akateemiset lääketieteen alan tutkimusjulkaisut ovat ottaneet kannan, jonka mukaan rikosoikeudellista kontrollia painottava huumausainepolitiikka on epäonnistunut kansainvälisesti jaetuissa tavoitteissa. Niiden mukaan huumausainepolitiikan tulisi perustua tutkimustietoon käytettyjen keinojen vaikuttavuudesta, ja huumeiden haittoja tulisi pyrkiä vähentämään sosiaalipolitiikan keinoin samalla tavalla kuin epäterveellisen ruuan, tupakan ja alkoholin kohdalla on tehty.
Edellämainittujen suositusten merkitys on erityisen helppo ymmärtää niiden maiden kannalta, joissa huumausaineiden kieltopolitiikkaa toteutetaan meillä totutusta näkökulmasta erityisen julmalla tavalla – esimerkiksi langettaen kuolemantuomioita. Suositusten merkitystä kehittyneille länsimaille ei kuitenkaan tule väheksyä siitäkään syystä, että meidän tulee olla esimerkkinä ihmisoikeuksien kunnioittamisessa myös siinä, miten vastaamme vaikeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Kestävän huumausainepolitiikan luominen edellyttää, että otamme suositukset vakavasti.
Huumepolitiikan uudistamista vaaditaan Suomessakin
Lupaavia askelia on alettu ottaa myös Pohjoismaissa. Norjassa pyritään Portugalin viitoittaman huumeiden käytön dekriminalisaation suuntaan, ja muutosta tukevat sekä poliittisen kentän eri suuntia edustavat puolueet että päihteiden parissa toimivat järjestöt. Tästä kehityskulusta tulemmekin kuulemaan norjalaispoliitikko Carl-Erik Grimstadin luennolla.
Päihdepoliittisten muutosten tarve on kuluneen vuoden aikana noussut tärkeäksi keskustelunaiheeksi myös Suomessa. Vuoden 2018 aikana entistä useammat tahot ovat kyseenalaistaneet huumausaineiden käytön kontrollin ensisijaisesti rikosoikeudellisin keinoin ja peräänkuuluttaneet vuodelta 1997 peräisin olevan Suomen huumausainestrategian uudelleenarviointia. Tällaisen kannan ovat ilmaisseet mm. A-klinikkasäätiö, Sininauhaliitto, lähes 50 alan järjestöä yhdistävä Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto, 115 jäsenjärjestöä yhdistävä Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja.
Valtioneuvoston vuosille 2016-2019 tekemän huumausainepolitiikkaa koskevan periaatepäätöksen liitteenä olevassa muistiossa todetaan, että Suomen huumausainepolitiikan vaikuttavuudesta ei ole tehty kokonaisarviota, koska siihen ei ole saatu resursseja. Vastaava kirjaus löytyy jo edellisen hallituksen aikana tehdystä valtioneuvoston periaatepäätöksestä.
On ilmeistä, että uudistusten tarve on ajankohtaisempi kuin koskaan ennen.
Huumepolitiikkaa.Nyt -seminaarin ohjelmassa käsitellään huumausainepolitiikkaa monelta kantilta ja rakennetaan eri näkökulmien välille siltoja, jotka auttavat eri tahoja kehittämään yhdessä vastuullisempaa päihdepolitiikkaa. Ilmoittaudu tapahtumaan nyt – paikkoja on rajatusti!