Julkaistu 12.7.2021
Huumeiden kieltolaki ja sen voimakas poliisivalvonta kärjistävät huumerikollisuuteen liittyviä ongelmia, sanoo peitetehtävissä toiminut entinen brittipoliisi Neil Woods, joka poliisina työskennellessään toimitti ihmisiä vankilaan yhteensä yli tuhannen vuoden ajaksi.
Kentällä kerryttämiensä kokemusten perusteella Woods kuitenkin totesi lähestymistavan vääräksi ja jätti tehtävänsä. Nykyään hän edistää huumepolitiikan uudistamista LEAP-järjestössä (Law Enforcement Action Partnership).
Ovikellon soittamisesta kuukausien operaatioihin
Woods päätyi peitepoliisiksi 1990-luvun alussa. Hänen mukaansa Isossa-Britanniassa vallitsi tuolloin crack-kokaiinin vuoksi huumeita koskeva moraalipaniikki. Uutisotsikoiden lietsoman huolen seurauksena maan sisäministeriö ohjeisti kaikkia poliisipiirejä nostamaan huumeet toimintansa tärkeimmäksi prioriteetiksi.
Woodsin ensimmäinen tehtävä peitepoliisina oli yksinkertainen. Woodsille osoitettiin tunnetun huumekauppiaan ovi ja hänelle annettiin 20 puntaa crackin ostamiseksi. Tämä suoraviivainen tehtävä määritti hänen työnkuvaansa ja elämäänsä seuraavien 14 vuoden ajan hänen kiertäessään maata peitetehtävissä.
Tieto uudesta poliisitaktiikasta levisi alamaailman verkostoissa nopeasti. Poliisi siirtyi suoraviivaisimmista menetelmistä viikkoja ja jopa kuukausia kestäviin soluttautumisoperaatioihin. Woods soluttautui erityisesti kodittomien ja yhteiskunnan rajamailla elävien joukkoon, koska heillä oli eniten poliisille hyödyllisiä kontakteja. Saadakseen yhteydet jahtaamiinsa huumekauppiaisiin hän manipuloi yhteiskunnan heikompia ja tekeytyi näiden ystäväksi.
Aluksi Woods hyväksyi ihmisten manipuloinnin, sillä gangstereiden jahdissa piti käyttää koviakin keinoja.
– Kun kuitenkin ymmärsin, että toimintani itse asiassa pahensi asioita, tarkoitus ei enää pyhittänytkään keinoja, hän kertoo.
Valtava operaatio keskeytti huumekaupan vain tunneiksi
Eräässä kuukausien operaatiossa Woods hankki kaupungin jokaisen heroiini-, crack- ja amfetamiinikauppiaan tiedot. Massiivisessa operaatiossa pidätettiin 96 henkilöä. Woodsille kehuttiin, että operaation vaikutus oli melkoinen. Hänelle oli järkytys, mitä melkoinen lopulta tarkoitti.
– Keskeytimme huumekaupan kahdeksi kokonaiseksi tunniksi, hän kuvailee.
Tuossa ajassa toisessa kaupungissa toiminut järjestäytyneen rikollisuuden ryhmä oli jo ottanut alueen markkinat hallintaansa. Woodsin usko poliisin mahdollisuuksiin estää huumekauppa karisi.
– Toimi poliisi kuinka ovelasti tahansa, järjestäytynyt rikollisuus löytää aina keinonsa.
Poliisi synnyttää väkivallan kilpavarustelun
Woodsin perusviesti on, että huumeiden poliisivalvonta edistää huumerikollisuuden väkivaltaistumista, ja aiheuttaa siten haittoja niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Jos Woodsin ensimmäinen peitetehtävä oli helppo ja täysin väkivallaton, oli rikollisten toimintatapa uusien poliisitaktiikoiden myötä muuttunut täysin.
Woods huomasi huumebisneksen muuttuvan vuosi vuodelta brutaalimmaksi. Peitetehtävissä häntä on uhkailtu puukolla, riisutettu alastomaksi ja piesty sen varmistamiseksi, että hän on se, joksi itseään väittää.
Alkuaikojen huumekauppiaat eivät huomion välttämiseksi halunneet aseistautua. Vuosikymmen vuosikymmeneltä asevarustelu on kuitenkin lisääntynyt.
– Kolmen sukupolven kuluessa olemme siirtyneet lääkärin hallinnoimasta reseptiheroiinista käsikranaatein varustautuneisiin 15-vuotiaisiin, Woods kuvailee.
Heikoimmat poliisin ja rosvojen ristitulessa
Poliisin yhä kovemmat keinot ovat johtaneet siihen, että väkivaltaisimmin ja uhkaavimmin käyttäytyvästä gangsterista tulee kaikkein menestynein. Mitä suurempaa väkivallan uhkaa tämä pystyy ylläpitämään, sitä epätodennäköisempää on, että kukaan uskaltaa ilmiantaa häntä. Samalla tavalla rikolliset pyrkivät pitämään heikoimmassa asemassa olevat käskyvallassaan niin, että peitepoliisin olisi mahdollisimman vaikea soluttautua heidän lähelleen.
– Nuo heikossa asemassa olevat ovat kirjaimellisesti ristitulessa, jonka osapuolet ovat poliisi ja järjestäytynyt rikollisuus, Woods kuvailee.
Tämän tajuaminen johti Woodsin lopulta päättämään uransa poliisissa.
– Tajusin viimein, että huumekauppaa hallitsevan järjestäytyneen rikollisuuden jatkuva väkivaltaistuminen johtuu minusta, hän totesi.
Kieltolaki kylvää korruptiota
Erään Woodsin tehtävän yhteydessä paljastui, että eräs poliisilaitoksen poliiseista olikin gangstereiden palveluksessa. Hänelle oli maksettu poliisiin liittymisestä ja hänelle oli jo seitsemän vuoden ajan maksettu poliisin palkan päälle huomattavaa kuukausipalkkiota, minkä lisäksi hän sai bonuksia hyödyllisistä tiedoista.
Woodsin mukaan kukaan hänen esimiehistään ei pitänyt tapausta yllättävänä.
– Totta kai tällaista tapahtuu, he sanoivat.
– Kun pelissä pyörii näin paljon rahaa, miten sitä voisi olla tapahtumatta, Woods kuvailee saamiaan vastauksia.
Woodsin mukaan olemmekin tilanteessa, jossa kaikkialla maailmassa tiedetään järjestäytyneen rikollisuuden soluttavan vakoojiaan myös poliisiin.
– Tahdon tehdä erään asian selväksi. Vain laittomilla huumemarkkinoilla liikkuva raha kykenee rahoittamaan tämän tason korruptiota. Ei mikään muu.
Poliisi luo tuottoisia huumemonopoleja
Ongelmaa paradoksaalisesti pahentaa, että poliisit ovat todella tehokkaita ottamaan huumekauppiaita kiinni. Myyjien kiinniotto ei näet vähennä lainkaan huumeiden kysyntää ja siten huumemarkkinoita. Se ainoastaan keskittää huumekauppaa monopoleihin, jossa niistä saatavat varat kasautuvat yhä harvemmille, mahdollistaen heidän korruptoida järjestelmää.
Woodsia ei yllätä Jari Aarnion tapaus, eli Suomen suurimman kaupungin huumepoliisin johdon sekaantuminen huumekauppaan.
– Ihmisten on syytä ymmärtää, että huumeiden kieltolaki johtaa väistämättä rikosoikeudellisen järjestelmän ja poliisin korruptoitumiseen. Kyse on niin valtavan suurista rahoista.
Woods kertoi kokemuksistaan maaliskuussa 2019 pidetyssä Huumepolitiikka.Nyt-konferenssissa. Teksti pohjautuu Woodsin esitykseen. Woods antoi vierailunsa yhteydessä myös laajan haastattelun Ylelle.
Lue myös: KRP:n rikosylikomisario peräänkuuluttaa Suomelta vastuullisempaa huumepolitiikkaa