Subutex-lääkäri (2023, Into) on Pentti Karvosen elämänkerta. Karvosta pidetään miehenä, joka toi opioidikorvaushoitolääke Subutexin Suomeen.
Karvosen ja Aki Ollikaisen kirjoittama teos käy läpi Karvosen elämänkokemuksia, arvoja ja maailmankuvaa sekä sitä, miten nämä johdattivat hänet tuomaan maahan Subutexia ja veivät lopulta vankilaan Karvosen oman käden päihdehoidon johdosta.
Karvosta pidetään nykyisen korvaushoidon pioneerina. Korvaushoito on lääketieteellinen hoitomuoto, jossa opioidiriippuvuutta sairastavalle annetaan lääkettä, kuten metadonia tai buprenorfiinia, korvaamaan laittomien opioidien käyttöä. Hoidon tavoitteena on vähentää vieroitusoireita, ehkäistä huumeiden haittoja ja tukea kuntoutumista.
Samalla kun yhdet pitävät Karvosta huumehoidon uudisraivaajana, toiset näkevät hänet vaarallista buprenorfiinia Suomeen tuoneena miehenä, joka rangaistuksensa ansaitsee. Elämänkerrassa kuullaan Karvosen oma näkökulma asiaan ja se maalaa kuvan auktoriteetit kyseenalaistavasta miehestä, joka toimii aina parhaan tietonsa ja arvojensa mukaan.
“Koska olin sammuttanut tulipalon väärin, minut pantiin vankilaan”
Karvosen hoidon kuvaillaan perustuneen potilaan ja lääkärin väliseen luottamukseen, johon ei kuulunut potilaan mahdollisten retkahduksien kyttääminen tai niistä rankaisu. Karvonen uskoi muun muassa pidempiin vastaanottoaikoihin ja tukihenkilöiden käyttöön.
Karvonen sanoo kokeneensa olevansa yksin addiktio-ongelman kanssa, ilman riittäviä resursseja. Käytännössä hän lopulta päätyi omien sanojensa mukaan siihen, että jakoi Subutexia mahdollisimman monelle ihmiselle, jotta mahdollisimman monen henki säilyisi lääkehoidon ansioista.
Kun Karvosen toimia arvioitiin korkeimmassa oikeudessa, eräs tuomareista luonnehti, että Karvosen toiminta ei ollut niinkään huumerikollisuutta kuin enemmänkin käsistä riistäytynyttä ja hallitsematonta lääkkeiden jakelua.
Karvonen itse kuvailee elämäntyökseen väkivaltaista rikollisuutta ruokkineen heroiinikaupan lopettamisen Suomessa. Siinä hän katsoo myös onnistuneensa, sillä nykyään Suomessa käytetyin opioidi on heroiinin sijaan Subutexin vaikuttava aine buprenorfiini.
“Tapahtui kollektiivinen muutos. Mutta koska olin sammuttanut tulipalon väärin, minut pantiin määräysten rikkomisen vuoksi vankilaan”, Karvonen kirjoittaa.
Kirjan mukaan Karvonen ei suinkaan ollut kantoineen yksin, vaikkakin tukijat olivat julkisuudessa vaiti. Hän kertoo muun muassa Helsingin silloisen huumepoliisin päällikön Paavo Selinin tulleen tapaamaan häntä selliin ja vedonneen Karvoseen, jotta hän jäisi Suomeen jatkamaan huumeongelman hoitoa kaikista oikeudellisista sanktioista huolimatta. Selin oli Karvosen mukaan sanonut, ettei poliisi pysty taltuttamaan huumeongelmaa kontrollipolitiikalla, vaan huumeongelman hoitoon tarvitaan Karvosen kaltaisia, tehtävään tarttuvia lääkäreitä.
Karvosen kertomukset Subutexia käyttävän korvaushoidon rantauttamisesta Suomeen tuovat osaltaan mieleen lääkekannabista koskevan keskustelun. Moni lääkäri ei halunnut määrätä Subutexia, vaikka olisi samaa mieltä hoidon toimivuudesta, sillä valtion viranomaisten ohjeita vastaan toiminen vaarantaisi hänen lääkärinlupansa ja lopulta ammattinsa. Näin kävi myös Karvoselle itselleen, sillä hän on menettänyt toistaiseksi lupansa toimia lääkärinä.
Asianajaja: Karvonen uhmasi huumepoliittista järjestelmää
Karvosta voi pitää huumausainepoliittisena aktivistina, jonka tarkoitus oli toimillaan muuttaa maailmaa paremmaksi. Karvosen asianajaja Matti Wuori kuvaili, että oikeustaistelun tavoitteena oli “vääjäämättä syntyneen konfliktin kautta” ravistella ja muuttaa “eräitä piintyneitä kontrolli- ja varsinkin huumausainepolitiikkaan iskostuneita totuuksia”.
Wuori on sanonut, että Karvosen varsinainen rikos oli se, että hän oli noussut uhmaamaan vallitsevaa kontrollipoliittista järjestelmää, joka lähti käyttäjien rankaisemisesta. Samalla hän rikkoi huumepolitiikassa vaalittua julkisivua.
Wuoresta Karvosen toimia karsastettiin erityisesti siksi, että Karvosen auttamia huumeriippuvuuteen sairastuneita pidettiin eräänlaisina ei-kansalaisina.
“Yhteiskuntahierarkiassa he ovat vielä mielenterveyspotilaitakin alempaa kastia. Huumeongelmien vakavoituessa “hyvästä vihollisesta” tulee näin vaiettu vihollinen, torjuttu todellisuus, josta ei haluta tietää mitään, paitsi silloin kun vaaditaan lisää voimavaroja valvontaan ja muihin repressiivisiin toimiin”, Wuori kirjoitti Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä.
Karvonen on kirjan perusteella optimistinen siitä, että Suomen huumepolitiikka siirtyy vielä pois rankaisevasta kontrollipohjaisuudesta. Hän odottaa yhä askelta, jossa huumeiden käytön rangaistavuudesta luovuttaisiin. Silloin aineita käyttäviin kohdistuva rankaisupolitiikka vähenisi ja monen nyt kärsivän ihmisen elämänlaatu paranisi.
Huumesotaa vastustava panteisti, pasifisti ja altruisti
Erittäin kiehtova osuus kirjasta ovat osat, jotka avaavat Karvosen vahvoja arvoja, jotka hänen toimintaansa ohjasivat. Kirja maalaa kuvan kiehtovasta persoonasta, jota voisi kuvailla auktoriteetteja ja valta-asetelmia kavahtavaksi anarkistiksi.
Karvonen itse kuvailee elämänasenteensa kulmakiviksi panteismin, pasifismin ja altruismin. Kirjassa kuvataan näiden elämänfilosofioiden vaikutusta hänen elämäänsä, oli se sitten kiinnostus emergenttiin materialismiin tai sotaa vastustaviin ajatuksiin varusmiespalveluksessa.
“Vastustan kahta maailman vaarallisinta sotaa, aseellista sotaa ja huumesotaa”, Karvonen kirjoittaa teoksessa.
Kuvausten perusteella lienee osuvaa, että Karvosta on luonnehdittu niin Don Quijoteksi, Robin Hoodiksi kuin narkomaanien Jeesukseksi. Itse hän kuitenkin kiisti kärsivänsä Messias-kompleksista, jossa yksin yrittää muuttaa maailman paremmaksi. Hän ajatteli, että hänen on tehtävä, mikä on oikein.
Kiinnostavia avauksia päihteistä ja päihdehoidosta
Kirja sisältää monia Karvosen kiinnostavia huomioita riippuvuussairaudesta, oli kyse sitten alkoholistin siirtymisestä kohtuukäyttöön tai tupakanpolton yhteydestä muihin aineriippuvuuksiin. Hän myös kysyy perustellun kysymyksen siitä, onko riippuvuussairaus aineiden aiheuttama vai aineisiin kohdistuva sairaus. Karvonen myös kirjoittaa kokemustensa valossa siitä, millaista olisi hyvä opioidikorvaushoito ja mitä ongelmia siihen on liittynyt.
Teos nostaa myös yllättäviä, valtavirrassa harvinaisempia hoitometodeja, kuten masennuksen, alkoholismin ja amfetamiiniriippuvuuden hoidon Subutexilla tai kannabinoidi CBD:n käytön ADHD:n hoitoon.
Karvonen pohtii myös kaksinaismoralistista asenneilmapiiriä suhtautumisessa laillisiin ja laittomiin päihteisiin sekä avaa omaa riippuvuustaustaansa rahapelien parissa.
Hyvin kirjoitettu kirja, johon olisi mahtunut soraääniä
Subutex-lääkäri on nopealukuinen ja selkeästi kirjoitettu kirja, jonka kiinnostavan tarinan ahmaisee nopeasti.
Vaikka erilaisia tarinaa värittäviä aikalaislähteitä ja tekstejä on käytetty, jää kirja kaipaamaan moniäänisyyttä. Aivan uutta syvyyttä teos olisi saanut, jos siinä olisi laajemmin päästy kuulemaan Karvosen toimintaa vastustaneiden perusteluja ja näkökulmia. Nykyisellään teos on pääasiassa huumepolitiikan ja päihdetyön uudisraivaajan omaelämäkerta.
Karvosen tarinan tuominen yksiin kansiin on kuitenkin tärkeä yhteiskunnallinen teko, ja kirja toivottavasti inspiroi myös tulevia eri alojen ammattilaisia toimimaan rohkeasti paremman päihdepolitiikan edistämiseksi.
Kuva: Nicolas Nova ja Into.
