Jäsenemme Anna Abbing kävi tutustumassa päihdetyöhön Alankomaissa. Blogikirjoituksessaan hän kertoo havainnoistaan ja pohtii, mitä huumepolitiikassa meitä huomattavasti edellä olevan maan huumetyöstä voisi oppia.
Puoliksi hollantilaisena päihdetyöntekijänä olen pohtinut paljon millaista työni olisi Hollannissa. Alankomaat on yksi haittoja vähentävän työn pioneereista, jossa päihdepolitiikka on ollut pitkään muuta Eurooppaa liberaalimpaa: Huumeiden käyttäminen ja pienien määrien hallussapito sallitaan. Kevyempiä huumeita, kuten kannabista myydään ”coffee shop” -myymälöissä ja huumeita käyttäville on tarjolla valvottuja huumeiden käyttötiloja.
Päätin lähteä tutkimaan, millaista päihdetyö on Alankomaissa ja millaista keskustelua päihdetyön ja politiikan kentällä käydään. Kävin paikallisessa haittoja vähentävän työn kongressissa, sekä tutustumassa huumehaittoja vähentävään Mainline-järjestöön.
Olin vaikuttunut siitä, miten hyvin hallinnoitua haittoja vähentävä työ vaikutti olevan. Osa käyttöhuoneista ovat liikkuvia busseja, jotka mahdollistavat siirtymisen sinne, missä on avointa käyttöä. Käyttöhuoneet parantavat huomattavasti ihmisten tavoittamista ja avun piiriin ohjaamista.
Keskustelimme Mainline-järjestössä Suomen alfa-PVP ongelmasta. Hollannissakin ollaan vielä kädettömiä alfa-PVP:n suhteen, mutta polttamisen yleistyessä käyttötapana Hollannissa on alettu jo jakamaan polttajille puhtaita käyttövälineitä: puhtaita piipun verkkoja ja paksumpaa foliopaperia. Jakoon ovat tulossa myös pidemmät polttopiiput, jossa hengitettävä höyry ehtii jäähtymään enemmän, mikä vähentää keuhkojen vaurioitumista.
Sain myös tietoa ainetunnistuspalveluista, jotka mahdollistavat turvallisemman käytön lisäksi tarkemman tiedon saamisen siitä, mitä ja minkä laatuisia aineita kadulla liikkuu. Sen avulla pystyttiin tarkasti seuraamaan esimerkiksi heroiinin laadun huononemista Taliban-liikkeen vallassaolon aikana ja laadun parantumista sen jälkeen. Aineen vahvuuden tuntemisella on huumeita käyttäville tärkeä rooli käytön riskien hallinnassa.
Sekä Mainline-järjestössä, että paikallisessa haittoja vähentävässä kongressissa tuli esille päihteitä käyttävien ihmisten aktiivinen järjestäytyminen, joka on vahvasti vaikuttanut hollantilaisen haittoja vähentävän työn kehittymiseen. Keskeisenä ajatuksena on ollut, että päihteitä käyttävät ihmiset itse neuvottelevat rauhaisasta yhteiselosta yhteiskunnassa. Näissä järjestöissä toimivia kokemusasiantuntijoita rekrytointiin aikaisemmin myös tutkimusavustajiksi päihdealan tutkimuksiin, mikä auttoi kehittämään palveluita.
Haittoja vähentävässä kongresissa mielenkiintoisin työpaja liittyi Hollannin varautumissuunnitelmaan nitatseenien ja fentanyylin saapumiseen. Nitatseenit ja fentanyyli ovat erittäin vahvoja synteettisiä opioideja, joista on oltu huolissaan myös Suomessa. Yhdysvalloissa on puhuttu jo vuosia fentanyylin aiheuttamasta kriisistä.
Tähän suunnitelmaan on kuultu lukuisia eri maiden asiantuntijoita ja työpajan aikana pohdittiin omissa työryhmissä oman järjestön tai työyhteisön varautumista nitatseeneihin. Workshopissa pohdittiin erilaisia riskiryhmiä ja skenaarioita, jota kautta muuntohuumeet voisivat mahdollisesti saapua maahan. On hyvä nostaa esille, että riskit eivät kohdistu vain heihin, jotka jo kärsivät päihderiippuvuudesta vaan myös viihdekäyttäjiin sekä heihin, jotka esimerkiksi lääkitsevät itseään erilaisilla laittomilta markkinoilta hankituilla lääkkeillä. Laillisen valvonnan puuttuessa myös nämä lääkkeet voivat sisältää nitatseenejä tai fentanyyliä. Tämä on riskiryhmä, jonka suuruusluokkaa on vaikea arvioida Suomessa.
Varautumiseen liittyvässä keskustelussa nousi muun muassa naloksonin vapaampi saatavuus, ammattilaisten taito tunnistaa ja toimia yliannostustilanteissa, ammattilaisten ymmärrys erilaisista päihteistä ja sen kautta tiedon jakaminen. Luennoitsija toi tässä esiin ainetunnistuksen ja käyttöhuoneiden merkityksen. Niiden avulla saadaan nopeampaa ja tarkempaa tietoa siitä, mitä markkinoilla liikkuu ja saadaan välitettyä tietoa suoraan heille, jotka aineille altistuvat ja ammattilaiset voivat reagoida heti yliannostustilanteessa.
Käytön dekriminalisointi oli kongressissa itsestäänselvyys, ja keskustelusta heijastui sen mahdollistama luottamus: Kun ihmisten ei tarvitse pelätä rangaistuksia, on mahdollista puhua avoimemmin huumeista. Tällä on tärkeä merkitys riskien hallinnassa: Tällöin voidaan kysyä suoraan esimerkiksi käyttöhuoneen kävijöiltä, mitä kautta esimerkiksi muuntohuumetta sisältävä aine on päätynyt hänelle ja näin pyrkiä vaikuttamaan saatavuusketjuun ja tiedottamaan vaarallisen aineen liikkeellä olosta..
Hollannissa kenttätyöntekijät huomaavat, että vaikka paikalliset tietävät dekriminalisoinnista ja luottavat viranomaisiin, on viranomaispelkoa erityisesti ulkomaalaistaustaisissa päihteitä käyttävissä ihmisissä. Kyseessä on niin iso ilmiö, että esimerkiksi festareilla jaetaan flyereita, jossa tiedotetaan, että Hollannissa poliisi ei rankaise käytöstä. Keskeinen osa Hollannin huumausainelakia onkin ”että kenenkään ei tarvitse tuomioiden pelossa pelätä avun hakemista”.
Hollanti on monella tapaa päihdepoliittisesti progressiivinen. Kongressin aikana ymmärsin kuitenkin päihdepolitiikan kokonaisvaltaisuuden. Vaikeisiin päihdeongelmiin kietoutuvat monenlaiset sosiaaliset ongelmat. Sen vuoksi päihdepolitiikkaa ei voi erottaa sosiaalipolitiikasta. Siinä missä Hollannissa ei rangaista päihteiden käytöstä, rangaistaan kadulla nukkumisesta. Asunnottomuus on asuntokriisistä kärsivässä maassa suuri ongelma. Yksi suuri kadulla elävä käyttäjäryhmä ovat työn perässä maahan muuttaneet ihmiset. Heille työnantaja tarjoaa työn lisäksi usein asunnon, mutta työsuhteen päättyessä heiltä menee myös asunto alta. Osalle katu tuottaa huumeongelman selviytymiskeinona: päihteiden vaikutuksen alaisena elämää kadulla on helpompi kestää. Asunto ensin -periaatteella toimivia yksiköitä kaivataan kovasti lisää, mutta tilojen löytäminen siihen on vaikeaa. Tämä osoittaa myös, kuinka maahanmuuttopolitiikka ja asuntopolitiikka voivat kietoutua päihdepolitiikkaan.
Hiljattain kaatuneen, kaksi vuotta hallinneen äärioikeistolaisen hallituksen kädenjälki näkyy myös Hollannin päihdepolitiikassa. Haittoja vähentävästä työstä on leikattu ja keskustelu päihdepolitiikasta muuttunut rankaisevampaan suuntaan. Tämä näkyi myös kongressin nimessä (”Päihteiden käyttö ja häiriöt kadulla”), jota osa osallistujista kritisoi siitä, että se keskittyi muun yhteiskunnan mielipiteisiin eikä käyttäjien voimaannuttamiseen.
Lyhyt tutustuminen ei riittänyt syvällisempien analyysien tekoon, mutta se antoi näkökulmaa maakohtaisiin eroavaisuuksiin ja samankaltaisuuksiin, sekä toisaalta siihen, kuinka eri alueelliset politiikan osa-alueet voivat mahdollisesti täydentää toisiaan. Vaikka päihdepolitiikassa Suomi on pitkään seisonut paikoillaan, Suomessa on pitkään hoidettu suhteellisen hyvin asuntopolitiikkaa ja menestyksekkäästi sovellettu Asunto ensin -mallia, jolla on viimeistä vuotta lukuunottamatta pitkään saatu asunnottomuutta laskemaan.
Tämän päivän Suomessa, jossa alfa-PVP on osoittanut päihdepolitiikan haavoittuvuuden, toivon, että Hollannin varautumissuunnitelma voisi inspiroida Suomalaisia päättäjiä pohtimaan olisiko aiheellista nykytilanteeseen vastaamisen lisäksi katsoa myös pidemmälle tukevaisuuteen ja varautua uusiin yhä vaarallisimpiin uhkiin päihdepolitiikan kentällä.
Lisätietoa:
https://harmreductionschool.teachable.com/
Mainline tarjoaa ilmaisia kursseja liittyen haittoja vähentävään työhön, sekä päihdepoliittista konsultointia.
Kongressin järjesti Trimbos-instituutti:
https://www.trimbos.nl/english/
Järjestäytyneiden päihteitä käyttävien ihmisten järjestön englanniksi käännettyjä aikakauslehtiä: