Narkkari. Nisti. Nämä ovat yleisimmät huumeita käyttävistä ihmisistä käytetyt loukkaavat ja herjaavat termit, vaikka eivät suinkaan ainoat.
Näitä sanoja ei pitäisi käyttää. Addiktiosta kärsivän ihmisen kutsuminen pilkkaavilla tai alentavilla nimillä on paitsi tyylitöntä myös haitallista.
Erilaisia ihmisryhmiä on kautta aikain oltu valmiita alentamaan erilaisilla loukkaavilla nimityksillä, oli perusteena sitten esimerkiksi etnisyys, ihonväri tai vammaisuus. Yhteiskunnan kehittyessä ja ymmärryksen parantuessa tarve käyttää loukkaavia ilmaisuja kuitenkin vähenee. Tilalle löydetään kunnioittavaa ja neutraalia sanastoa.
Huumeiden ja päihdeongelmien käsittelyn sekä sanaston kohdalla yhteiskuntamme täytyy kuitenkin vielä kehittyä.
Sanoilla loukataan ja epäinhimillistetään
Suomen etymologinen sanakirja jäljittää sanan narkkari ruotsin huumausaineita merkitsevään slangitermiin knark. Sanan taustalla on myös huumeriippuvuussairautta tarkoittava termi narkomania. Nisti on taas lyhennys sellaisista tiettyyn aineisiin riippuvaisia ihmisiä tarkoittavista sanoista kuin morfinisti tai heroinisti.
Vaikka sanoilla on sinänsä ymmärrettävät taustat, on nykyisessä käyttötavassa selvää, että sanoihin liittyy loukkaava ja syrjivä pohjavire. Niillä halutaan usein viestiä halveksuvia asenteita ja toisinaan myös syyllistämistä. Sanoja käytetään ihmisistä, joihin halutaan liittää erityisen negatiivinen mielleyhtymä ja jotka yleensä halutaan selkeämmin rajata “muiksi”, erotuksena “meistä”.
Huumeita käyttävätkin voivat langeta tähän. Toisia huumeita käyttäviä saatetaan haukkua esimerkiksi käytetyn päihteen tai käyttötavan perusteella. Tällainen toisen polkeminen voi auttaa oman itsetunnon pönkittämisessä, mutta toista halventamalla henkilö tulee samalla tukeneeksi nykyisen päihdepolitiikan taustaoletuksia, mikä viime kädessä koituu hänenkin haitakseen.
Näillä sanoilla myös voidaan keskustelussa tarkoituksellisesti yrittää loukata toista. Vaikka puheitaan ei osoittaisi suoraan huumeita käyttävälle ihmiselle, voivat sanat loukata esimerkiksi huumeita käyttävän tai päihderiippuvuudesta toipuvan läheistä. Harva meistä tietää, kenellä on lähipiirissään huumeita käyttävä ihminen, ja näin haukkumasanojen käyttäjä voi tulla tietämättään satuttaneeksi myös keskustelukumppaniaan.
Toinen suuri ongelma on, että tällainen puhe on omiaan pelkistämään ihmisen stereotypiaksi ja kuvaamaan tämän ensisijaisesti tai jopa ainoastaan päihteiden käytön kautta. Korostuneen kielteistä termiä käyttämällä ollaan valmiita leimaamaan koko ihminen negatiiviseksi tai torjuttavaksi asiaksi.
Kielteisen asenteen huumeisiin tai niiden käyttöön ei pidä tarkoittaa kielteistä suhdetta ihmiseen, joka on riippuvainen huumeista. Hänen ja samalla koko yhteiskunnan tilannetta auttaa enemmän suhtautuminen, joka näkee kokonaisen ihmisen, jolla on mahdollisuus selvitä huumeaddiktiosta.
Ruma omapuhe voi olla sisäistettyä stigmaa
Tämän tekstin tehtävä ei ole kieltää minkään sanan käyttöä. Yritys kieltää jokin sana ei luultavasti toimi kovin hyvin, ja voi herättää myös lapsellisen tarpeen taistella kehotusta vastaan käyttämällä sanaa entistä enemmän esimerkiksi sananvapauden nimissä.
Rajoitteita nimittelylle luovat toivottavasti pyrkimys hyvään käytökseen ja viimekädessä lainsäädäntö. Ilmeistä on, että joissain yhteyksissä käsittelemiemme termien käyttäjä voi syyllistyä esimerkiksi kunnianloukkaukseen.
Huumeriippuvuuden kanssa kamppaileva itse voi käyttää näitä termejä oman elämänpiirinsä kuvaamiseksi, ja se luonnollisesti hänelle sallittakoon. Ne voivat tuntua hyödyllisiltä ja vivahteineen toimivilta termeiltä huumeriippuvuuden värittämän elämän kuvaamiseksi, kuten Riikka Perälä EPT-verkoston blogikirjoituksessa pohtii. Valituilla sanoilla saatetaan myös ilmaista eräänlaista häpeilemätöntä yhteiskunnan oletuksia vastaan asettumista tai käyttää niitä henkisenä kilpenä itsensä suojaamiseksi. Tässä mielessä halventavien sanojen käytön itseensä viitatessa voi rinnastaa tunnetumman N-sanan käyttöön yhteisön sisällä.
Samalla on paikallaan kuitenkin pohtia, kertooko sanan käyttö osaltaan myös niin sanotusta sisäistetystä stigmasta. Sillä tarkoitetaan ilmiötä, jossa ympäröivän yhteiskunnan asenteet ja ilmaisut sisäistetään ja otetaan osaksi omaa itseymmärrystä ja omakuvaa. Kun käytetty kieli ja asenteet ovat negatiivisia, näköalattomia ja torjuvia, omaksuttu identiteettikin voi muodostua sellaiseksi, jossa näkee itsensä huonona, syrjään työnnettynä ja arvottomana. Tällainen lytätty itsetunto nostaa kynnystä hakea apua omiin ongelmiin ja saada hoitoa riippuvuuteen, koska itseä ei välttämättä enää edes koe yhteiskunnan tuen arvoiseksi. Tästä aihepiiristä kirjoitti hyvin Diakonissalaitoksen projektityöntekijä Jenny Kaasinen-Wickman blogitekstissään Kun stigma tappaa.
Mitä sanoja sitten käyttää? Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto on julkaissut hyvän huoneentaulun, jossa nostetaan esille termeille parempia vaihtoehtoja.
Lue myös: Huumeiden käytön stigma julkisessa keskustelussa
Turun yliopistossa sosiaalityötä opiskelevan Laura Tiaisen Helsingin Sanomien huumeuutisointia käsittelevästä kandidaatintyöstä ”En mä ole mikään nisti. Älä enää koskaan sano mua narkomaaniksi.”: Huumeiden ongelmakäyttäjiin liitetyn stigman rakentuminen julkisessa keskustelussa”.
Lue koko työ täältä.