Julkaistu 4.7.2018.
Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Thomas Elfgrenin mielestä nykyisessä huumausainepolitiikassa on paljon parannettavaa. Huumeiden käytön rangaistavuutta haitallisena pitävä Elfgren kertoi näkemyksistään Humaania päihdepolitiikkaa ry:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa Helsingin Maailma kylässä -festivaaleilla 2017.
Omalla poliisiurallaan Elfgren kertoo törmänneensä kansainväliseen huumausainerikollisuuteen ensimmäisen kerran vuonna 1977 työskennellessään Helsingin poliisilaitoksella.
– Teimme suuren takavarikon viikon töiden päätteeksi: saimme takavarikkoon kaksi grammaa marihuanaa, hän nauraa.
Kun hän jälkikäteen tarkastelee poliisin toiminnan seurauksia, ei muutosta parempaan ole juuri näkynyt. Vuonna 2000 hän osallistui “vähän pidemmän työn” jälkeen yli 200 huumekilon takavarikointiin.
– Se kertoo omaa korutonta kieltään siitä, mitä tämä sota on tuonut tullessaan. Me kaikki tiedämme, että huumesota ei ole toiminut: huumeiden käyttäjien määrä on vain kasvanut. Se osaltaan osoittaa sen, että sodan ytimessä oleva täyskielto ei toimi. Se keino on katsottu, Elfgren lataa.
Huumesodalla Elfgren tarkoittaa voimakeinoin käytävää sotaa päihteitä ja niiden käyttäjiä vastaan. Hän pitää ilmeisenä, että nykyisen muotoinen huumepolitiikka on toivotonta sotaa addiktioita vastaan. Sen huomaa hänen mukaansa pienelläkin perehtymisellä.
– Siihen ei mitään einsteiniä tarvitse, eikä pitkää poliisiuraa, hän toteaa.
Miten hallita huumeita?
Elfgren painottaa, etteivät päihteet ja huumeet ole ihmiselle hyväksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että niitä koskevat ongelmat korjaantuisivat aineet kieltämällä.
– Huumeita on aina ollut ja tulee olemaan. Kysymys on siitä, miten saatavuutta rajoitetaan ja miten valistustyötä tehdään niin, että kynnys käytön aloittamiseen olisi korkea, hän toteaa.
Ideaan kannabiksen laillistamisesta Elfgren suhtautuu pidättyväisesti.
– En kuulu niihin, jotka liputtavat esimerkiksi kannabiksen laillistamista, mutta kuulun niihin, jotka aika kriittisesti sanovat, että kannabiksen käyttö on ensisijaisesti sosiaalipoliittinen ongelma, hän kertoo.
Hän näkee kuitenkin jonkinlaisen laillisesti kontrolloidun huumejakelun yhtenä vaihtoehtona nykytilanteelle. Sillä vaikutettaisiin rikollisten halukkuuteen tuoda maahan huumeita, sillä kysyntä olisi jo tyydytetty.
– Jos valtio ottaisi myynnin ja markkinoinnin haltuunsa, se keräisi verorahoja kassaan ja parantaisi sitä sosiaalipoliittista työtä. Suurin vaara kriminaalipolitiikassa on, että se kerää pois huomion siitä vielä suuremmasta vaarasta, ettemme tee sosiaalipolitiikkaa, Elfgren sanoo.
Nykyään huumeiden saatavuutta yritetään rajoittaa takavarikoin. Elfgren näkee lähestymistavassa puutteensa.
– Huumeet eivät maailmasta takavarikoimalla lopu. Sen sijaan takavarikoilla aiheutetaan se, että joku jää velkaa jollekin . Velka maksetaan tekemällä lisää huumausainerikoksia, sillä sitä ei pankkilainalla hoideta. Yleensä siihen liittyy sitten väkivaltaa ja monenlaisia muusta kuin käytöstä liittyviä ongelmia, Elfgren avaa laittomien huumemarkkinoiden lainalaisuuksia.
Hän muistuttaa myös, että huumausainerikollisten keräämät voitot johtuvat osittain juuri siitä, että kiinnijäämisen riski nostaa myyntituotteen hintaa roimasti.
Käytöstä rankaisemisesta kohtuuttomat seuraukset
Elfgreniä vaivaa se, että huumepolitiikkaa eroaa keinovalikoimaltaan huomattavasti muusta päihdepolitiikasta. Hän kuvailee suhtautumistapaa kaksinaismoralistiseksi.
– Jos vakavamielisesti ajattelemme sodan huumeita vastaan olevan se oikea tie, niin eikö meidän pitäisi silloin käydä sotaa alkoholia vastaan, sotaa rasvoja vastaan ja sotaa kaikkea haitallista vastaan, hän kysyy.
Hänestä ei ole uskottavaa, että vain yhdellä osa-alueella, huumeissa, rangaistaan ihmistä jonkin potentiaalisesti haitallisen aineen käytöstä.
– Pääsemme eteenpäin, kun alamme puhua näistä addiktioista ja haittatekijöistä yhteismitallisesti ja samoilla keinovalikoimilla, hän toteaa.
Oma ongelmansa on se, että rangaistukset huumeiden käytöstä johtavat kohtuuttomiin jatkoseuraamuksiin. Käytöstä kärähtäminen näkyy pitkään esimerkiksi turvallisuusselvityksissä, joita Elfgrenin mukaan tehdään yhä enemmän.
– Se on todella ikävä asia, jos kerran hairahtuu käyttämään kaverien kanssa huumeita ja jää poliisin haaviin. Sitä, joka jää kiinni kannabiksen käytöstä, pidetään vähintäänkin rikollisena ja epäluotettavana. Jos turvallisuusselvityksestä selviää, että on käyttänyt huumeita, yleensä johtopäätös on, ettei tämä ole turvallinen ihminen. Ja tämä on iso ongelma.
Suunta parempaan
Vaikka keskustelu huumeista ja huumepolitiikasta on monien mielestä junnannut vuosia paikallaan, merkittävää muutosta on jo tapahtunut, ja on ilmeistä, että huumeita käyttävien tukemiseen ja auttamiseen pohjaavat keinot tulevat jatkossakin lisäämään kannatustaan.
Osaltaan keskustelua ovat edistäneet esimerkiksi Portugalin huumeiden käytön dekriminalisoinnin selkeät tulokset haittojen vähentämisen saralla, mikä kertoo toisenlaisen tien olevan huumepolitiikassa mahdollinen.
– Tämän laivan suunta on muuttumassa. Näistä asioista voidaan puhua huomattavasti vapaammin tulematta leimatuksi – hyvin merkittävät tahot kuten Kofi Annan hyvänä esimerkkinä, Elfgren sanoo.
– Tiedän Suomesta hyvin laajan kirjon merkittäviä, vaikuttavassa asemassa olevia tolkun ihmisiä, jotka ovat samaa mieltä, Elfgren paljastaa.
Sopii toivoa, että jatkossa yhä useampi näistä ihmisistä on valmis astumaan esiin ajatuksineen.