Julkaistu 6.6.2019
Humaania päihdepolitiikkaa ry osallistui sosiaali- ja terveysministeriön järjestämään, huumausaineasioita käsitteleville järjestöille sekä Suomen Reitox-verkostolle tarkoitettuun huumausainepoliittiseen seminaari- ja kuulemistilaisuuteen 6. kesäkuuta 2019.
Tilaisuudessa julkaistiin myös tuore Euroopan huumeraportti vuodelta 2019 (saatavilla myös suomeksi) ja keskusteltiin tuoreesta hallitusohjelmasta sekä Suomen puheenjohtajuuskaudesta EU:n horisontaalisessa huumausainetyöryhmä HDG:ssä. Aihepiireistä kertoivat Euroopan huumausaineseurantakeskuksen EMCDDA:n Isabelle Giraudon sekä sosiaali- ja terveysministeriöstä neuvotteleva virkamies Elina Kotovirta.
Lisäksi järjestöt pääsivät esittämään näkemyksiään huumepolitiikasta tulevaa hallituskautta varten. Puheenvuoron pitivät Irti Huumeista ry, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, A-klinikkasäätiö, Suomen kannabisyhdistys ry, YAD Youth Against Drugs ry, Koulutetut Kokemusasiantuntijat KoKoA ry, Turun seudun kannabisyhdistys, Lääkekannabiksen käyttäjien yhdistys ry ja Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston huumetyöryhmä.
Järjestöillä oli puheenvuorojen lisäksi mahdollista jättää tiiviitä muistioita ehdotuksiksi huumepolitiikan suuntaviivoiksi hallituskaudelle 2019–2023. Muistioista tehdään yhteenveto uudelle ministerille.
Humaania päihdepolitiikkaa ry:n ehdotukset päihdepolitiikan suuntaviivoiksi hallituskaudelle 2019–2023
Vuonna 1997 laaditun Suomen huumausainestrategian yleistavoitteena on huumausaineiden käytön ja levittämisen ehkäiseminen siten, että niiden käytöstä ja torjunnasta aiheutuvat taloudelliset, sosiaaliset ja yksilölliset haitat ja kustannukset jäävät mahdollisimman pieniksi.
Huumausaineiden käytöstä rankaiseminen ei ole vähentänyt huumausaineiden käyttöä. Sekä käyttö että käyttörikosten määrä ovat merkittävästi lisääntyneet vuoden 1997 tasoon nähden. Samaan aikaan alaikäisten alkoholin ja tupakan käyttö on vähentynyt, vaikka sitä ei ole kielletty rangaistuksen uhalla. Maailman terveysjärjestö WHO:n vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että ankaramman huumausainepolitiikan maissa käyttö ei ole vähäisempää kuin vapaamman huumausainepolitiikan maissa.[1] Myös Euroopan huumeseurantakeskus EMCDDA on päätynyt vastaaviin havaintoihin vuonna 2011.[2]
Käytöstä rankaisemisen hyödyt ovat jääneet ilmeisen vähäisiksi, ja käytöstä rankaiseminen myös vaikeuttaa huumeongelmien hallintaa. Huumeongelmaisen käypä hoito -suosituksen yhtenä keskeisenä sanomana todetaan, että käytöstä rankaiseminen voi haitata huumeongelman käsittelyä, koska potilas ei uskalla myöntää huumausaineiden käyttöä lääkärille. Samalla todetaan, että tärkeä työkalu huumeongelman toteamisessa on avoin ja luottamuksellinen hoitosuhde.[3] Huumeita käyttävän ja yhteiskunnan välille luotu vastakkainasettelu tuo oman haasteensa luottamuksellisen suhteen luomiseen.
Vuonna 2018 Suomessa keskusteluun nousi kiinnostus kokeilla uusia huumeiden haittoja vähentäviä työmenetelmiä. Erityisesti puheenaiheena olivat ainetunnistus ja valvotut käyttötilat. A-klinikkasäätiön Muunto-hankkeella oli rahoitus ja muu valmius kokeilla ainetunnistusta ja Helsingin kaupunki olisi halunnut kokeilla valvottuja käyttötiloja. Kriminalisointipainoitteinen huumausainelainsäädäntömme ei kuitenkaan antanut tilaa kokeilla näitä monissa muissa Euroopan maissa käytössä olevia työmenetelmiä. Suomen linjaa on kuvattu kahden raiteen malliksi, mutta käytännössä nykyinen lainsäädäntömme asettaa haittoja vähentävän työn ja lainvalvontaviranomaisten työn keskenään ristiriitaan. Jatkuvasti muuttuvaan huumausainetilanteeseen vastaaminen vaatii, että uusia työmuotoja voidaan kokeilla nopealla aikataululla.
Käytöstä rankaisemisesta ei ole ollut hyötyä huumausainestrategian yleistavoitteen saavuttamisessa, vaan rangaistuspolitiikka on päinvastoin muodostunut yleistavoitteen kannalta haitalliseksi. Rangaistuspolitiikan kannatus on myös kääntynyt laskuun 2010-luvulla. Neljän vuoden välein tehtävässä huumausaineiden käyttöä koskevassa väestökyselyssä kysytään muun muassa, tulisiko kannabiksen polttamisesta rankaista. Vuonna 2010 vastaajista 69 prosenttia kannatti rankaisemista, kun vuonna 2014 osuus oli enää 58 prosenttia.[4] Vuoden 2018 kyselyssä lukemat ovat pysyneet suunnilleen vuoden 2014 tasolla. Lisäksi vuoden 2018 kyselyn mukaan 20 prosenttia suomalaisista olisi valmiita luopumaan kaikkien huumeiden käytön rangaistavuudesta.[5] Näkemyksemme on, että rangaistuksista luopuminen tulee ulottaa kaikkien huumausaineiden käyttöön. Vain kannabikseen rajautuvassa puutteellisessa uudistuksessa epäoikeudenmukaisten rangaistusten piiriin jäisivät edelleen ongelmaisimmin huumausaineita käyttävät ihmiset.
Suomen tulisi myös reagoida kansainvälisten instituutioiden 2010-luvun puolivälistä lähtien esittämiin suosituksiin, joissa toistuu näkemys, että huumepolitiikan painopisteen tulee siirtyä kriminaalipolitiikasta sosiaalipolitiikkaan.
EU:n oikeus- ja sisäasioiden neuvosto on vuonna 2018 antanut EU:n huumausainestrategiaan perustuvan lausunnon, jonka mukaan seuraamusten tulee perustua näyttöön niiden vaikuttavuudesta, ja huumeiden käytöstä rankaisemisen tilalle tulee löytää vaihtoehtoisia seuraamuksia.[6]
Monet YK:n instituuteista ovat jo aiemmissa lausunnoissaan asettuneet kannattamaan huumausaineiden käytön rangaistavuudesta luopumista. Laajempi yhtenäinen rintama löytyi, kun 31 YK:n instituutiota yhdistävä johtokunta CEB asettui alkuvuodesta 2019 julkaistussa lausunnossaan painottamaan huumausainepolitiikassa kansanterveysnäkökulmaa, ihmisoikeuksia, näyttöön perustuvaa politiikkaa ja kestävää kehitystä. Lausunnossa kehotetaan jäsenvaltioita muun muassa panostamaan haittojenvähentämistoimiin ja painotetaan, että huumeongelmaan tulee saada hoitoa siinä missä muihinkin terveysongelmiin. Huomionarvoisena asiana lausunnossa asetutaan yksimielisesti tukemaan vaihtoehtoisia seuraamuksia tuomioille ja rangaistuksille, minkä täsmennetään tarkoittavan muun muassa huumeiden omaa käyttöä varten tapahtuvan hallussapidon dekriminalisointia.[7]
CEB myös asetti YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaava toimisto UNODC:n johtaman työryhmän arvioimaan globaalin huumausainepolitiikan vaikuttavuutta. Raportissaan työryhmä toteaa rankaisupolitiikan olevan tehoton huumekaupan ja huumeiden käytön vähentämisessä, ja että käyttäjiin kohdistuvalla kriminalisoinnilla on pikemminkin haitallinen vaikutus niin huumausaineita käyttäviin kuin laajempaan yhteisöön.[8]
Neljä keskeisintä kehityskohdetta seuraavalle hallituskaudelle:
Huumausaineiden käytöstä rankaisemisesta luovuttava
Vaikka Suomessa huumausaineiden käyttö haluttaisiin edelleen pitää kiellettynä, tulee käytöstä rankaisemisesta luopua. Huumausaineiden käyttö voidaan esimerkiksi alentaa rikosasiasta hallinnolliseksi rikkeeksi. Käyttöön voitaisiin halutessa puuttua paljon nykyistä rakentavammin keinoin. Mallia voidaan ottaa esimerkiksi Portugalista, jossa poliisi ohjaa käytöstä kiinnijääneen henkilön keskustelemaan moniammattillisen lautakunnan kanssa. Lautakunnassa arvioidaan, onko henkilön käyttö ongelmallista ja onko käytön takana muita ongelmia, joihin henkilö voisi tarvita apua. Apua haluavat ohjataan sopivaan palveluun. Vuonna 2015 kansainvälisen huumausainevalvontalautakunta INCB:n johtaja on pitänyt Portugalin lähestystymistapaa yhtenä parhaiden käytäntöjen malliesimerkkinä siinä, miten se soveltaa kansainvälisten huumausainesopimusten velvoitteita.[9]
Vuonna 2014 Portugalin huumelautakunnat käsittelivät 8843 tapausta, joista 801 katsottiin ongelmalliseksi käytöksi. Heistä 742 ohjattiin hoitoon. 5417 tapauksen kohdalla katsottiin, ettei kyseessä ole ongelmallinen käyttö. Heistä 1615 ohjattiin lyhytinterventioon (motivoiva haastattelu) ja 2747 lyhytinterventioon sekä erilaisiin tukitoimiin.[10] Lautakunnalla on siten mahdollisuus tarjota apua jo varhaisessa vaiheessa, jolloin voidaan ongelmakäytön lisäksi puuttua myös sellaiseen toistaiseksi ongelmattomaan käyttöön, jossa voi olla riskitekijänä myöhempi eteneminen ongelmalliseksi käytöksi. Suomen nykyinen käytäntö tarjoaa tällaisen varhaisen puuttumisen mahdollisuuden vain alaikäisten osalta. Tämä varhaisen puuttumisen mahdollisuus menetetään muiden huumeita käyttävien osalta, kun asian hoitaminen jätetään yksin poliisin ja syyttäjän keinovalikoimilla hoidettavaksi.
Käytön rangaistavuuden ja stigmatisoinnin vähentäminen
Tuoreen väestökyselyn perusteella merkittävä osa suomalaisista kannattaa edelleen käytöstä rankaisemista. Kompromissina rangaistavuutta voitaisiin vähentää, säilyttäen edelleen rangaistavuuden kannattajien vaatima signaalivaikutus.
Yksi vaihtoehto tämän toteuttamiseksi olisi poistaa huumausaineen käyttörikoksesta vankeusuhan mahdollisuus. Vankeusrangaistuksia ei käytetä tilanteissa, joissa henkilö on syyllistynyt pelkästään käyttörikokseen, joten käytännössä rangaistus olisi muutoksen jälkeen yhtä suuri sakko kuin nykyäänkin. Erona nykytilanteeseen olisi kuitenkin se, että poliisin pakkokeinot vähenisivät tilanteessa, jossa henkilöä epäillään ainoastaan käyttörikoksesta. Koska oikeuskäytäntönä on jo vuosikymmeniä ollut, että käyttörikoksesta tuomitaan pelkästään sakkoon, on kohtuutonta ja oikeusperiaatteiden vastaista, että poliisilla on käytössään pakkokeinoja, jotka on tarkoitettu vakavampien rikosten selvittämiseen. Vankeusuhan poistaminen ohjaisi osaltaan poliisikontrollia pois pelkästään käyttöön syyllistyneistä, jolloin jäisi enemmän tilaa puuttua käyttöön rakentavammin keinoin. Huumausaineita käyttäviin kohdennettujen kohtuuttomien pakkokeinojen poistuminen voisi vähentää myös viranomaisiin kohdistuvia kielteisiä asenteita.
Tämän lisäksi käyttörikoksesta seuraavien rekisterimerkintöjen stigmatisoivat ja syrjäyttävät oheisseuraamukset tulee poistaa. On ymmärrettävää, että niin kauan kuin käyttö on kiellettyä, poliisi tarvitsee rekisterimerkintöjä työnsä tekemiseen, eikä kaikista rekisterimerkinnöistä siksi voida luopua. Poliisihallitukselta tietopyyntöömme saamamme vastauksen mukaan käyttörikoksesta saadusta sakkorangaistuksesta tulee merkintä ainakin sakkorekisteriin ja poliisiasian tietojärjestelmään. Vastauksen mukaan merkintä tulee jälkimmäiseen rekisteriin siinäkin tapauksessa, että seuraamuksena on sakon sijaan ollut huomautus tai syyttäjävetoinen puhuttelu. Yli 15 vuotta täyttäneillä merkinnät säilyvät rekisterissä pääsääntöisesti kymmenen vuotta.[11] Nämä rekisterimerkinnät stigmatisoivat huumausaineiden käytöstä tuomittuja, kun niitä käytetään turvallisuusselvityksissä, ja niiden käyttö tässä tarkoituksessa tulee kieltää. Henkilön nykyinen tilanne on paljon oleellisempi seikka henkilöä arvioitaessa kuin mahdollisesti vuosia sitten tapahtunut käyttörikos.
Stigmatisoinnin takia huumeita käyttävien on myös vaikea edustaa omaa näkökulmaansa julkisessa huumausainekeskustelussa. Puhumattomuus vaikeasta aiheesta syventää ongelmia.
Uusien haittojen vähentämisen keinojen kokeilu on turvattava lainsäädännössä
Lainsäädännön tulee turvata mahdollisuus kokeilla uusia haittoja vähentävän työn menetelmiä, kuten ainetunnistusta ja valvottuja käyttötiloja. Yksi lähestymistapa tähän olisi lisätä huumausainelain tarkoitukseen haittojen vähentäminen. Lisäksi haittojen vähentäminen lisättäisiin myös huumausainelain yleiskieltopykälän poikkeuksiin. Tämä poikkeus toteutettaisiin niin, että haittoja vähentävälle toiminnalle olisi mahdollista hakea poikkeuslupa yleiskiellon rajoittamiseksi, mikä turvaisi haittoja vähentävän toiminnan laillisuuden, poistaisi ristiriitoja poliisin työn kanssa ja takaisi toiminnan kohderyhmille, ettei heihin kohdisteta poliisivalvontaa palvelussa vierailemisen takia.
Huumausainestrategian uudistaminen
Osana hallitusohjelmaan kirjattua päihdestrategian uudistamista tulee myös uudistaa huumausainestrategia. Vuonna 1997 laadittu huumausainestrategia on yli kaksikymmentä vuotta vanha ja tulee uudistaa vastaamaan tämän päivän huumausainetilannetta ja kertynyttä tutkimusnäyttöä. Strategian uudistamisessa lähtökohdaksi tulee ottaa edellä mainittujen kehityskohteiden ratkaiseminen. Lisäksi strategiassa on otettava huomioon, miten Suomessa pannaan täytäntöön tässä lausunnossa mainitut EU- ja YK-tason suositukset.
Viitteet
[1] Eri maiden huumepolitiikalla vähäinen yhteys huumeiden käytön yleisyyteen
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=uut12054
[2] Looking for a relationship between penalties and cannabis use
http://www.emcdda.europa.eu/online/annual-report/2011/boxes/p45
[3] Käypä hoito: Huumeongelmaisen hoito
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50041
[4] Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet - Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992-2014
http://www.julkari.fi/handle/10024/130530
[5] Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet 2018
http://www.julkari.fi/handle/10024/137660
[6] Council conclusions on promoting the use of alternatives to coercive sanctions for drug using offenders
http://www.emcdda.europa.eu/document-library/council-conclusions-promoting-use-alternatives-coercive-sanctions-drug-using-offenders_en
[7] Chief Executives Board for Coordination, Summary of deliberations CEB/2018/2, Annex 1: United Nations system common position supporting the implementation of the international drug control policy through effective inter-agency collaboration
https://undocs.org/en/CEB/2018/2
[8] UN system coordination Task Team on the Implementation of the UN System Common Position on drug-related matters
https://www.unodc.org/documents/commissions/CND/2019/Contributions/UN_Entities/What_we_have_learned_over_the_last_ten_years_-_14_March_2019_-_w_signature.pdf
[9] Reconvened fifty-eighth session of the CND Special event: A public health approach as a base for drugs policy: The Portuguese case
https://www.incb.org/documents/Speeches/Speeches2015/statement_reconvened_CND_side_event_portugal.pdf
[10] Dr João Goulão: New Approach to Drug Policy, the Portuguese Experience
https://www.youtube.com/watch?v=gv3wQa860j0
[11] Huumausaineen käyttörikos, huomautusmenettely ja poliisin rekisterit
https://tietopyynto.fi/tietopyynto/huumausaineen-kayttorikos-huomautusmenettely-ja-poliisin-rekisterit/