Julkaistu 03.03.2022
Humaania päihdepolitiikkaa ry myöntää ensimmäistä kertaa humaanin päihdepolitiikan tunnustuspalkinnon. Se myönnetään Kaarle Hurtigille hänen keväällä 2021 julkaisemastaan Kaarlen keskusteluohjelma -podcastin jaksosta ”Kannabis”.
Youtubessa kyseistä videota on katsottu kirjoitushetkellä noin 64 000 kertaa. Podcastia julkaistaan muun muassa myös Spotifyssa. Tunnustuspalkinnon mukana tulee Humaania päihdepolitiikkaa ry:n Vapaudut sakoista -kortti, johon sisältyy lupaus, että jos Hurtigille koituu edellä mainitusta jaksosta sakkoja, yhdistyksemme maksaa ne. Sakot ovat huumausaineen käyttörikoksesta tuomitulle mahdollisesti koituvien seuraamuksien lievimmästä päästä, mutta toisaalta se lienee seuraamuksista ainoa, jonka taakan kantamiseen voimme aidosti osallistua.
Tunnustuspalkinnon myöntämisen perustelut
Kolmetuntisessa podcast-jaksossaan Hurtig käsittelee kannabista ja huumausainepolitiikan monia puolia tasapainoisella tavalla. Keskeisimmän sisällön käsiteltyään Hurtig ottaa videon loppupuolella esiin kannabiksen nupun, käärii siitä savukkeen ja pistää palamaan. Mielestämme jakso oli kokonaisuutena erittäin tervetullut avaus huumausainepoliittiseen keskusteluun.
Laittomien päihteiden käyttö on monille omassa elämässä vieras asia. Siksi on arvokasta näyttää, ettei laittomankaan päihteen vaikutus ole automaattisesti sekavuustila. Asiassa ei ehkä ole sen enempää nähtävää kuin jos juontaja joisi lasillisen viiniä. Toisaalta, juuri siksipä tämä voikin olla oleellista näytettävää, kun samaan aikaan pohditaan huumausaineiden käytön kriminalisoinnin oikeutusta. Edellämainittuja näkökulmia lukuunottamatta nykyisestä käytöstä ja omasta suhteesta kannabikseen kertominen onkin ehkä oleellisempaa kuin itse toimenpiteen näyttäminen. Hurtig on maininnut käytöstään myös aiemmissa podcastinsa jaksoissa, mutta tässä jaksossa asia esitetään osana pyrkimystä antaa asiasta mahdollisimman laaja ja monipuolinen kuva.
On merkittävää, että laittomia päihteitä käyttävät henkilöt alkavat tulla niin sanotusti ulos kaapista mielenilmauksena toimimatonta politiikkaa kohtaan. Suomessa on toki nähty hieman vastaavanlaista kansalaistottelemattomuutta ennenkin. Esimerkiksi vuosina 2010 ja 2011 järjestetyissä Radikaalimarssi-tapahtumissa poltettiin kannabista eduskuntatalon portailla. Myös Youtubessa ainakin Pilvilinnassa-podcastin jaksojen alussa ilmeisesti lääkekannabisreseptin omaava henkilö poltti bongia. Kenties joitain muitakin tapauksia voi löytyä, mutta nämä eivät ehkä ole nousseet kovin laajaan tietoisuuteen. Myös Madventures-sarjassa on näytetty vaihtoehtoisten päihteiden käyttöä ulkomailla.
Kaikkein radikaaleimmat ulostulot näyttäytyvät ulospäin helposti pikemminkin alakulttuurin itse itselleen järjestäminä, sisäänpäin lämpiävinä tuenilmaisuina kuin vakavasti otettavalta viestinnältä, jolla voisi olla mahdollisuuksia kääntää kansanedustajien enemmistöä kieltolain purkamisen puolelle.
Hurtigin ulostulo on tässä mielessä uudenlainen avaus. Asialle omistautuneen aktivistin sijaan aiheen pistääkin halki, poikki ja pinoon Ylelläkin omaa keskusteluohjelmaa juontanut somevaikuttaja, joka ei ole profiloitunut huumeista puhumalla. Asia on siis merkityksellinen myös sellaisille ihmisille, jotka keskittyvät elämässään pääsääntöisesti muihin asioihin. Päihteet ovat tärkeä keskustelunaihe siinä missä muutkin teemat, ja aihetta käsitellään podcastissa samalla ymmärtämiseen pyrkivällä lähestymistavalla kuin mitä tahansa muutakin ilmiötä. Tällainen viesti tavoittaa todennäköisemmin myös muita kuin asiaan jo vihkiytyneitä tai siitä erityisesti kiinnostuneita.
Yhtä oleellista kuin varsinainen laittoman päihteen käytön myöntäminen ja sen näyttäminen on konteksti, jossa se tehdään. Kolmetuntisessa avautumisessaan Hurtig tuo näkemyksensä esiin tasapainoisesti ja vastuullisesti. Samalla kun hän kertoo, miten merkityksellisiä hetkiä kannabiksen käyttäminen on hänelle tarjonnut, ja miksi päihteiden käyttämisen kieltäminen ei ole mielekästä, hän perustelee hyvin, miksi päihteiden käyttö ei kuulu alaikäiselle, kehittyvälle ihmiselle. Hurtig ei vähättele käytön riskejä ja haittoja. Hän kertoo myös, mitä hyötyjä hän on kokenut pitäessään kannabiksen käytöstä pitkiä taukoja, ja suosittelee samaa myös alkoholin käyttäjille. Hän pyrkii avaamaan keskustelua – ei vain siitä, miten voisimme suhtautua paremmin huumeisiin, vaan myös siitä, miten suhtautua paremmin päihteisiin ylipäänsä.
Toki on perusteltua puhua kannabiksesta myös sellaisesta lähtökohdasta, jossa negatiivisia puolia ei tuoda lainkaan esiin, koska niistä puhutaan jo niin laajasti. Sen sijaan aiheen käsittely siitä näkökulmasta, että muidenkin päihteiden kuin alkoholin käyttö voi olla osa tasapainoista elämää, on jäänyt erittäin vähälle huomiolle. Päihteiden käytön myönteiset ja kielteiset puolet täytyy kuitenkin pystyä rakentamaan osaksi samaa eheää narratiivia, jotta voidaan luoda molemmat puolet huomioon ottavaa humaania päihdepolitiikkaa. Juuri tällaiseen kokonaiskuvaan pyrkimisen vaivannäkö tekee Hurtigin ulostulosta merkittävän.
Kaarle Hurtig sai humaanin päihdepolitiikan tunnustuspalkinnon Keskusteluohjelma-podcastinsa kannabisjaksosta.
Henkilökohtaisilla ulostuloilla on laajempi merkitys
Huumausaineiden käytön kieltäminen rajaa julkisesta keskustelusta tehokkaasti pois ihmisiä, jotka käyttävät huumeita. Hurtigin podcastin kaltaisia ulostuloja, jossa taitavasti ajatuksensa ilmaiseva, moneen kykenevä henkilö kertoo omasta suhteestaan laittomaan päihteeseen, nähtäisiin todennäköisesti paljon enemmänkin, jos tällaiseen ulostuloon ei liittyisi kieltolain mukanaan tuomia riskejä leimaamisesta ja henkilökohtaisen elämän vaikeutumisesta. Entisenä tai hoidossa olevana ongelmakäyttäjänä esiintyminen vaatii rohkeutta, mutta vielä helpommin keskustelun ulkopuolelle jää tavanomaiseen alkoholinkäyttöön verrattava huumausaineiden käyttö. Tällaisella henkilöllä voi olla paljon enemmän menetettävää, ja aktiivisen käyttämisen takia henkilön voi olla aiheellista vältellä poliisin huomion herättämistä. Täten julkinen keskustelu antaa helposti vain yhdenlaisen kuvan huumausaineiden käytöstä.
85 % suomalaisista 15–79 -vuotiaista käyttää alkoholia, joten se lienee useimmille oman elämän kautta tuttua. Huumausaineiden käytön suhteen on toisin. Tällöin ihmisten käsitys asiasta on paljon enemmän julkisuudessa annetun kuvan varassa ja siihen voi liittyä tuntemattoman pelkoa. Huumekysymyksen kokonaiskuva jää näkemättä.
Laittomien päihteiden rangaistavuudesta luopumista koskevissa keskusteluissa on tuotu esiin muun muassa sellaisia näkemyksiä, että rangaistavuudesta ei voida luopua, jos päihdehoitojärjestelmää ei samalla laiteta kuntoon, koska järjestelmä on huonosti hoidettu ja siihen käytettävien resurssien määrä vähentynyt. Samalla mielenterveysbarometri-kyselyn mukaan 80 % suomalaisista ei halua huumeidenkäyttäjiä naapurikseen. Henkirikoksista tuomittuja koskeva lukema oli 70 % ja alkoholisteja koskeva 62 %. Vaikuttaa siltä, että huumeita käyttävät on saatu demonisoitua mielikuvissa erittäin tehokkaasti. Voisiko tämä olla yksi syy siihen, miksi on niin vaikeaa löytää tarpeeksi resursseja päihdepalveluiden pitämiseen riittävällä tasolla? Vaikka huumeongelmaisten hoitaminen poistaisi laittomilta markkinoilta valtavan määrän markkinoita ylläpitävää kysyntää, jonka lisääntymistä ei ole onnistuttu rangaistavuudella estämään, asiaan ei silti haluta panostaa tarpeeksi. Kenties asiaan vaikuttaa se, että ei haluta käyttää resursseja tuntemattomana mielletyn, demonisoidun ihmisjoukon auttamiseen. Jos sen sijaan kaikenlaiset laittomia päihteitä käyttävät henkilöt olisivat mukana julkisessa keskustelussa, olisi ehkä helpompi hahmottaa, ettei kyse ole vain julkisissa tiloissa paheksuntaa aiheuttavista, kaikkein huono-osaisimmista laitapuolen kulkijoista, vaan kenestä tahansa.
Hurtigin ulostulon myötä myös toinen vlogaaja on puhunut avoimesti omasta kannabiksen käytöstään. Videollaan minä ja kannabis Irene Idänvalo kertoo tasapuolisesti sekä siitä, miksi hän tykkää käyttää kannabista että käytön haittapuolista. Toisin kuin Hurtig, Idänvalo ei käytä videolla kannabista, eikä se tunnu olevan esitettävän asian kannalta olennaistakaan. Olennaisempaa on se, kuinka asian eri puolet tiedostaen oma käyttö tuodaan ilmi. Katsontakertoja videolle on kertynyt kirjoitushetkeen mennessä noin 22 000.
Osoitimme myös Irenelle Vapaudut sakoista -kortin hänen videostaan.
Huumeiden käyttäjä on suosikki-iskelmälaulajasi ja -tv-juontajasi. Huumeiden käyttäjä on lapsesi seuraama vlogaaja. Huumeiden käyttäjät ovat poliiseja, lääkäreitä ja virkamiehiä. Huumeiden käyttäjä on lähikaupan mukava myyjä ja lapsesi puheterapeutti. Huumeiden käyttäjiä ovat lapsesi ystävän vanhemmat, joiden kesämökille lapsesi lähtee toisinaan mukaan. Huumeiden käyttäjä siivoaa rappukäytäväsi, leikkaa hiuksesi ja toimittaa urheilu-uutisesi. Huumeiden käyttäjä ohjelmoi tekstinkäsittelyohjelmasi ja korjaa älypuhelimesi. Huumeiden käyttäjä on kunnanvaltuustossa päättämässä kuntasi asioista. Huumeiden käyttäjiä on kaikkien eduskuntapuolueiden puoluekirjoilla. Huumeiden käyttäjä on köyhä, vähätuloinen, keskituloinen ja siitä korkeatuloisempi. Heitä on kaikissa yhteiskuntaluokissa ja ammateissa. Huumeiden käyttäjä ryöstää lähiapteekkisi ja puukottaa alaikäistä poikaasi pieleen menneiden huumekauppojen takia. Kenen etu on, että emme panosta huumeita käyttäviin tarpeeksi?
Huumeiden käyttäjä voi olla kuka tahansa ja minkälainen tahansa, mutta naapuriksi häntä ei haluta, koska hän käyttää huumetta. Käytön annetaan määritellä hänet ihmisenä. Toisia päihteiden käyttäjiä olemme valinneet kohdella rikollisina, toisia emme. Niin kauan kuin näkökulmamme on tämä, tulemmeko todella pistämään huumehoitoja kuntoon?
Jos poistaisimme käytön rangaistavuuden ja etenkin monenlaiset yhteiskuntaelämää haittaavat oheisseuraamukset ja simputukset, huumeita käyttävät uskaltautuisivat enenevissä määrin tulemaan julki sekä käytöstään että mahdollisesta avun tarpeestaan. Tällöin voisi olla helpompi nähdä huumausaineita käyttävät samanlaisina, hoitopalvelut ansaitsevina yhteiskunnan jäseninä kuin kaikki muutkin. Tällöin voisi myös löytyä enemmän halukkuutta kohdentaa yhteiskunnan resursseja päihdepalveluihin.
Käytön rangaistavuudesta luopumista tai siihen yhdistettyä päihdepalveluiden uudistamista odotellessa, toivottavasti yhä useampi huumausaineita käyttävä rohkaistuu seuraamaan Kaarlen ja Irenen esimerkkiä.
Kuvat: Kuvakaappaus Kaarlen keskusteluohjelma Youtube-videosta ”Kannabis”, Kuvakaappaus Irene Idänvalon Youtube-videosta “minä ja kannabis”.
Päivitetty 31.3.2022: Täsmennetty alkoholia käyttävien määrää koskevaa tietoa