Julkaistu 31.7.24
Yle on julkaissut uraauurtavan podcast-sarjan “Hanna Tikander & Viihdekäyttäjät”. Podcastin kymmenessä jaksossa perehdytään eri huumeisiin ja niitä käyttäviin ihmisiin. Haastateltavat henkilöt ovat tavallisia 20–50-vuotiaita suomalaisia. Kukaan haastateltavista ei esiinny omalla nimellään.
Suomen oloissa poikkeuksellista on se, että podcastissa kuullaan avointa ja monipuolista puhetta huumeista. Osaltaan tämän varmasti mahdollistaa se, että haastattelijana toimiva Tikander kertoo myös omasta menneestä käytöstään. Tällainen puhe huumeista on täysin tavallista yksityisesti, mutta itsesensuuri julkisessa keskustelussa ylläpitää huumeita käyttävien syrjintää ja lisää yhteiskunnallista jakautumista. Julkisesti omasta yhä jatkuvasta huumeiden käytöstään ei Suomessa puhuta käytön rangaistavuuden, käyttöön liittyvän stigman sekä puhumisesta koituvien mahdollisten haitallisten seurauksien vuoksi.
Moniääniselle puheelle huumeista on ehdottomasti paikkansa Ylen ohjelmistossa ja laajemmin yhteiskunnassamme – nykyisissä oloissa tilaa on suorastaan raivattava, ja näin Tikanderin podcast juuri tekee. Ilman avointa ja rehellistä, faktoihin pohjautuvaa puhetta huumeista ja ilman pelkoa puheesta koituvista seurauksista, meidän on vaikea, ellei jopa mahdotonta ratkoa huumeisiin ja niiden käyttöön liittyviä ongelmia. Tällä hetkellä julkinen huumekeskustelu on hyvin yksipuolista, mustavalkoista ja ongelmakäyttöön keskittyvää.
Vaikka podcastissa tuodaan piristävästi esille huumeiden koettuja hyötyjä, yhtä lailla käsitellään niistä aiheutuvia negatiivisia seurauksia. Esille tuodaan myös yhteiskunnallisia ongelmakohtia, kuten esimerkiksi huumeiden tuotannon epäeettisyys ja järjestäytyneen rikollisuuden tukeminen. Pääpaino on kuitenkin ihmisten omissa kokemuksissa. Lisäksi kuullaan asiantuntijoiden lyhyitä lausuntoja.
Viihdekäyttö
Podcastissa haastatellaan myös termin “viihdekäyttö” Suomessa lanseerannutta Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian dosenttia Mikko Salasuota. Vuosituhannen vaihteessa Euroopassa jo aiemmin laajalle levinnyt juhlimiseen liittyvä huumeiden käyttö yleistyi myös Suomessa ja syntyi tarve kyetä kuvaamaan uutta ilmiötä.
Viihdekäyttö ei ole satunnaista kokeilua tai pitkäaikaista säännöllistä käyttöä vaan näiden väliin sijoittuvaa vapaa-ajalla tapahtuvaa bilettämistä ja rentoutumista. Termi on saanut osakseen kritiikkiä siitä, että se vähättelisi huumeiden käytön vaaroja. Sillä on kuitenkin paikkansa niin arkikielessä, tieteellisessä tutkimuksessa kuin huumepolitiikassakin, sillä se kuvaa osuvasti yleistä huumeiden käytön tapaa ja kontekstia.
Viihdekäyttäjiä yhdistää käytön sosiaalisuus. Käytettävät aineet saadaan tai hankitaan kavereilta ja huumeita jaetaan muiden kanssa. Vietetään aikaa yhdessä etkoilla, bileissä ja jatkoilla jonkun luona. Käytön aikana tutustutaan toisiin, jaetaan elämäntarinoita, kokemuksia ja toisinaan vaikeitakin asioita.
Huumeet ja mielenterveys
Viihdekäytöltä haetaan toisinaan mielenterveyttä, useimmiten masennusta ja/tai ahdistusta, helpottavia vaikutuksia. Toisaalta liiallinen käyttö ja “laskut” vaikuttavat heikentävästi mielenterveyteen. Usein käyttöä rajoitetaan tai vähennetään kun haetaan sopivaa tasapainoa, jossa huumeiden käytöstä koetut hyödyt voittavat niiden haitat. Jos käyttö alkaa olemaan liian yleistä tai siitä alkaa koitua liikaa haittoja, se saatetaan myös lopettaa kokonaan. Toisinaan lopettaminen saattaa tapahtua dramaattisemmin esimerkiksi merkittävän mielenterveysongelman, kuten psykoosin vuoksi tai katkaisuhoidon kautta, kun omat voimavarat eivät riitä huumeiden käytön lopettamiseen.
Monia haastateltavia yhdistääkin mielenterveyden ongelmat, itselääkintä tai terapeuttinen käyttö sekä terapiassa käynti. Terapiassa saatetaan käydä samaan aikaan kun käytetään huumeita, asiasta ei vain voi kertoa useimmille terapeuteille tai Kelan tukemaa terapiaa hakiessa, jottei hoitoa lopetettaisi tai evättäisi tyystin.
Useilla haastatelluista on ollut mielenterveyden haasteita jo ennen huumeiden kokeilua ja niistä on toivottu apua haasteisiin. Moni kertoo huumeiden käytön jossain kohden myös vaikuttaneen negatiivisesti mielenterveyteensä.
Jaottelu erilaisiin käyttäjiin ja käyttötarkoituksiin ei olekaan täysin selkeää. Viihdekäyttäjästä voi tulla ongelmakäyttäjä, ja tästä moni haastateltavakin on ollut huolissaan. Vain pieni osa huumeita säännöllisemminkin viihdekäyttävistä addiktoituu siten, että heidän voi sanoa käyttävän huumeita ongelmallisesti. Huumeita ongelmallisesti käyttäville huumeista on muodostunut heidän ensisijainen ongelmansa ja käyttö on pakonomaista.
Eri huumeiden lukuisat erilaiset käyttötarkoitukset ovat myös muistutus siitä, ettei huumeita tosiasiassa voi laittaa samaan laariin ja käsitellä vaikutuksiltaan valtavan erilaisia aineita vain niiden laittoman statuksen pohjalta. Myös lääkkeitä käytetään huumeina ja huumeita lääkkeinä.
Terapeuttinen käyttö
Useassa jaksossa käsitellään psykedeelejä, joista erityisesti haetaan apua mielenterveyden ongelmiin. Tällöin ei voi sanoa olevan kyse viihde- vaan terapeuttisesta käytöstä. Näin myös podcastissa haastateltava “Aino”, joka käyttää toisinaan psilosybiinia sisältäviä suippomadonlakkeja eli niin sanottuja taikasieniä.
Aino itse kuvailee olevansa “hyötykäyttäjä”. Hän kertoo käyttävänsä huumeita yksinomaan työkaluina, eikä juhlimiseen. Esimerkiksi sieniä hän otti ensimmäisen kerran jälkeen seuraavan kerran vasta vuoden kuluttua. Aino sanoo sienten avulla päässeensä irti normaalisti aina vallitsevasta ahdistuksestaan kahdeksi kuukaudeksi sekä kokonaan eroon kuolemanpelostaan. Hankalassa elämäntilanteessa ollessaan hänelle koitui sienistä vaikeita hetkiä, joiden hän silti ajattelee olleen hyödyllisiä.
Psilosybiinia tutkitaan parhaillaan moneen erilaiseen mielenterveyden häiriöön. Suomessa ovat alkaneet tutkimukset alkoholiriippuvuuden hoidosta psilosybiinin avulla.
LSD:tä käsittelevän jakson lopussa pääsee lyhyesti ääneen myös yhdistyksemme hallituksen jäsen, päihdetutkija Aleksi Hupli.