Julkaistu 20.2.2025
Jo yli 50 vuotta jatkunut ns. huumeiden vastainen sota on paitsi epäonnistunut tavoitteessaan vähentää huumeiden käyttöä ja saatavuutta, myös selkeästi aiheuttanut ihmisoikeusrikkomuksia ympäri maailmaa. Kansainvälisen sosiaalisten oikeuksien päivän 20.2. kunniaksi Humaania päihdepolitiikkaa ry haluaa nostaa esiin Amnesty Internationalin ja sen Suomen osaston sekä Ihmisoikeusliiton näkemyksiä päihdepolitiikasta.
Sosiaalisilla, taloudellisilla ja sivistyksellisillä oikeuksilla tarkoitetaan ihmisarvoisen elämän perusedellytyksiä, kuten oikeutta terveyteen, välttämättömään toimeentuloon, ravintoon, puhtaaseen veteen, asumiseen, koulutukseen ja työhön. Päihteitä käyttävien ihmisten kohdalla kaikkiin näihin liittyy epäkohtia niin Suomessa kuin globaalisti.
Rankaiseva päihdepolitiikka vaarantaa ihmisten terveyden mm. estettävissä olevien huumekuolemien, myrkytysten sekä hiv- ja c-hepatiittitartuntojen muodossa. Rangaistusten pelko estää ihmisiä hakemasta apua ajoissa, minkä lisäksi päihteitä käyttävät ihmiset kohtaavat palveluissa syrjintää ja kohtuuttomia raittiusvaatimuksia, jotka usein rajoittavat asianmukaisen hoidon saamista. Usein edellytetään sellaisia voimavaroja ja elämänhallintaa, joihin kenen tahansa on vaikea arjessaan yltää. Kohtuuttoman korkeita vaatimuksia kohdistetaan juuri niille ihmisille, jotka jo entuudestaan ovat heikoimmassa asemassa.
Rangaistuslinja vaikeuttaa myös psykoaktiivisten aineiden asianmukaista lääkekäyttöä esim. kivun, tarkkaavaisuushäiriöiden, mielenterveyden ja unettomuuden hoidossa. Käytön rangaistavuus on Suomessa rajoittanut myös uusien päihdetyön menetelmien, kuten turvallisemman käytön tilojen, ainetunnistuksen ja opioidien vasta-aine naloksonin käyttöönottoa. Näillä menetelmillä olisi mahdollista pelastaa ihmishenkiä sekä estää monia päihdehaittoja.
Amnesty kannattaa valvottuja käyttötiloja osana ihmisoikeusperustaista päihdepolitiikkaa. Käyttötiloista olisi hyötyä myös terveydenhuollolle. Hygieeniset käyttötilat vähentäisivät vaarallisimpia käyttötapoja ja pistosinfektioita. Tällöin myös tulehdusten hoito, ihonsiirrot, amputaatiot, tartuntataudit, kalliit sairaalajaksot ja ympäristöhaitat vähenisivät.
Nykytilanne on erityisen vaikea esim. nuorille, asunnottomille sekä ihmisille, joilla ei ole säännöllisiä tuloja. Ihmisen voi olla hankalaa saapua paikalle oikeaan aikaan, mikäli ei pysty seuraamaan tarkkaa kellonaikaa tai ei ole varaa matkalippuun. Etenkin asunnottomien kohdalla on usein vaarantunut myös oikeus ravintoon ja puhtaaseen veteen.
Päihteitä käyttäviä ihmisiä seuraa vahva stigma. Julkisilla paikoilla heitä halveksitaan, ja he saavat runsaasti syrjivää kohtelua niin vartijoilta, poliiseilta kuin jopa sote-palveluiden ammattilaisiltakin. Myös median tapa käsitellä päihdeongelmia on erittäin usein leimaava ja syrjäyttävä.
Huumeongelmaisten ihmisten ihmisten kohtuuttomia vankeusrangaistuksia esiintyy ympäri maailmaa, ja peräti viidennes maailman vangeista kärsii rangaistustaan huumeiden vuoksi. Vankeus ei kuitenkaan tyypillisesti auta päihdeongelmiin. Pikemminkin vankiloissa päihdeongelmia esiintyy enemmän kuin muualla. Rangaistukset myös rajoittavat paljon tulevia työ- ja koulutusmahdollisuuksia, mikä usein entisestään syrjäyttää ja syventää päihdeongelmia.
Äärimmäisimpinä esimerkkeinä maailmassa on ainakin 30 maata, joissa huumeidenkäytöstä voi saada virallisen kuolemantuomion tai joutua mielivaltaisesti teloitetuksi. Lähes 40 prosenttia maailman kuolemantuomioista on täytäntöönpantu huumerikoksista. Myös kidutus ja muu pahoinpitely on yleistä. Huumeiden tuotantoon ja kauppaan liittyy paikoin orja- ja lapsityötä sekä ihmiskauppaa. Viranomaisten korruptio ei ole tavatonta, mistä meillä on Suomessakin esimerkkejä.
Köyhimpien ihmisten oikeus välttämättömään toimeentuloon ei aina toteudu Suomessakaan. Suomi on saanut toistuvasti moitteita liian alhaisesta sosiaaliturvan tasosta niin kansainvälisesti kuin kotimaassakin. Tämä pahentaa osaltaan päihdeongelmia ja niiden ylisukupolvisuutta sekä lisää niihin liittyvää rikollisuutta.
Rangaistusten sijaan päihdepolitiikan keskiössä pitäisi olla näyttöön perustuva haittojen vähentäminen, asianmukainen hoito, psykososiaalinen tuki sekä ihmisoikeuksien toteutuminen. Esimerkit ympäri maailmaa osoittavat näiden tehokkuuden päihteiden haitallisten terveydellisten, sosiaalisten ja taloudellisten seurausten vähentämisessä.
Huumeiden vastaisen sodan sijaan pitäisi puhua sodasta ihmisiä vastaan, sillä rankaisevasta päihdepolitiikasta kärsivät niin päihteitä käyttävät ihmiset ja heidän läheisensä kuin muu yhteiskuntakin. Haitat kasautuvat kaikkein köyhimmille ihmisille sekä globaalilla tasolla kaikkein köyhimmille maille.
Yhä useammat kansalaisjärjestöt, oikeusoppineet sekä muut asiantuntijatahot niin Suomessa kuin maailmalla peräänkuuluttavat huumeiden käytön ja hallussapidon dekriminalisaatiota yhtenä keinona edistää kansanterveyttä, turvallisuutta ja ihmisoikeuksia. Myös YK:n ihmisoikeuskomissaari on raportissaan peräänkuuluttanut huumepolitiikan siirtämistä rangaistuksista ihmisoikeuksia ja kansanterveyttä painottavaan suuntaan. Monin paikoin on toteutettu ja suunniteltu myös huumeiden tuotantoon ja myyntiin liittyvää sääntelyä. Lisäksi ihmisoikeusjärjestöt peräänkuuluttavat laajemmin eriarvoisuutta vähentäviä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistäviä toimia kestävämmän päihdepolitiikan rinnalle.
Lähteitä:
https://www.amnesty.fi/suomi-tarvitsee-valvottuja-kayttotiloja/