Julkaistu 31.1.2025
Humaania päihdepolitiikkaa ry ei kannata kumpaakaan selvitystyössä ehdotetuista vaihtoehdoista sote-järjestöjen avustusjärjestelmän kehittämiseksi. A-vaihtoehto perustuu valtiojohtoisesti asetettuihin, keskenään yhteismitattomiin teema-alueisiin, joihin järjestöjen olisi sovitettava toimintansa. B-vaihtoehto puolestaan ottaa annettuna juuri osin täytäntöönpannut ja suunnitellut avustusleikkaukset, joiden vaikutuksista ei vielä ole edes kunnollisia arvioita. Vaihtoehdot on esitelty keskenään vertailukelvottomasti, sillä vaihtoehto A on käsitelty huomattavasti yksityiskohtaisemmin kuin B. Edelleen aikataulu vaikuttaa kohtuuttoman kiireiseltä sekä järjestöjen kuuleminen liian vähäiseltä ja valikoivalta.
Humaania päihdepolitiikkaa ry ei toimi STEAn avustuksilla, joten avustuskäytännöt eivät suoraan koske järjestöä itseään. Tehdessään runsaasti yhteistyötä muiden päihdejärjestöjen kanssa Humaania päihdepolitiikkaa ry kuitenkin hahmottaa läheltä, miten kohtalokkaita seurauksia jo tehdyillä järjestöleikkauksilla on sekä miten korvaamatonta työtä haavoittuvassa asemassa olevien puolesta päihdejärjestökentällä tehdään. Ilman merkittäviä avustuksia toimivan järjestön näkökulmasta on myös ilmeistä, että pitkäjänteinen, jatkuva ja ihmisiä kohtaava järjestö-, vertais-, vapaaehtois- ja edunvalvontatoiminta vaativat tuekseen kestävän rahoituksen.
Humaania päihdepolitiikkaa ry huomauttaa, ettei päihteitä ja riippuvuuksia ole kunnolla käsitelty selvityksessä, vaikka mm. huumeiden käyttö on lisääntynyt sekä käytetyt aineet ja käyttötavat ovat moninaistuneet. Pikemminkin selvitystyö on jostain syystä nimenomaan rajannut pois huumekuolemat, vaikka ne ovat etenkin nuorten keskuudessa ennätyslukemissa.
Selvitystyö antaa ymmärtää purkavansa jonkinlaista päihdejärjestöjen monopoliasemaa liittyen päihdeteemoihin, mutta samalla itse selvityksestä paistaa todella ohut ymmärrys päihdeilmiöiden kenttään. Päihteitä on käsitelty selvityksessä lyhyesti lähinnä mielenterveyden edistämisen alla, mikä on vaarallisen kapeakatseista huomioiden päihteiden muut terveydelliset sekä myös sosiaaliset, kulttuuriset, taloudelliset ja ympäristövaikutukset.
Etenkään päihteiden käytön harkinnan tai kokeilu- ja satunnaiskäytön taustalla ei välttämättä edes ole erityisiä mielenterveystekijöitä, mutta silti jo näissäkin vaiheissa olisi tärkeää tehdä ehkäisevää ja haittoja vähentävää päihdetyötä, jollaista moni päihdejärjestö on kehittänyt. Näin voitaisiin myös osin ehkäistä riippuvuuksien ja muiden pitkäaikaishaittojen syntymistä. Lisäksi päihdejärjestöjen näkökulmasta on havaittu, että muita järjestöjä on toisinaan hankalaa saada toimimaan päihdeteemojen parissa. Pelkäämme tämän vaikeutuvan entisestään, mikäli päihteet eivät ole selvityksessä esitettyä vahvemmin esillä omana kokonaisuutenaan.
Humaania päihdepolitiikkaa ry pitää näin valtionhallintolähtöistä teemojen määrittelyä myös järjestöjen riippumattomuutta ja itsenäisyyttä vaarantavana. Selvitys on lisäksi kovin palvelukeskeinen korostaen mielestämme yksipuolisesti järjestöjen roolia lähinnä julkisten palveluiden täydentäjänä. Selvitys pitkälti sivuuttaa järjestöjen roolin mm. perusoikeuksien puolustajina, hiljaisten signaalien välittäjinä, demokraattisen kansalaisyhteiskunnan toimijoina sekä nopeasti reagoivina uuden toiminnan kehittäjinä.
Päihteet ja riippuvuudet pitäisi sisällyttää avustusjärjestelmään omana teemanaan. Humaania päihdepolitiikkaa ry:n mielestä sote-järjestöjen avustusjärjestelmän uudistusta pitäisi viedä eteenpäin nyt esitettyä järjestö- ja kansalaislähtöisemmin sekä järjestöautonomiaa kunnioittavammin. Myös tähän asti valmistelussa sivuutetun STEAn neuvottelukunnan kannat tulisi huomioida, jotta mukaan saataisiin paremmin tähänastisen järjestelmän tuntemusta moninaiselta sote-järjestökentältä. Lisäksi Humaania päihdepolitiikkaa ry toivoo kunnollisia vaikutusarviointeja jo tehdyistä ja kaavailluista avustusleikkauksista, joita nyt tehty selvitystyö ei avannut mitenkään.
Vaikka avustusjärjestelmän uudistus ei suoraan koske Humaania päihdepolitiikkaa ry:tä, haluamme tässä ilmaista kannattavamme selvityksessä lyhyesti sivuttua verovähennysoikeutta sote-järjestöille annettuihin lahjoituksiin. Kaltaisellemme käytännössä vain jäsenmaksujen ja lahjoitusten varassa toimivalle järjestölle tällä saattaisi olla käytännön hyötyjä. Toisaalta rahankeräyskäytännöt ovat monelle pienelle järjestölle raskaita, minkä lisäksi liian lahjoituspohjaisessa rahoitusjärjestelmässä päihdejärjestöt saattaisivat jäädä altavastaajiksi. Ylipäätään toivomme nykyisten leikkausten ja järjestöautonomiaa uhkaavien ehdotusten sijaan vakaampaa ja pitkäjänteisempää julkista rahoitusta järjestöille. Tutkitustikin julkisin varoin tuettu järjestötoiminta ylläpitää elävää kansalaisyhteiskuntaa, jolla puolestaan on valtavasti kulujaan suurempia myönteisiä sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia vaikutuksia.
Linkki lausuntopalveluun, josta näet kaikki ehdotukseen jätetyt lausunnot.