Helsingin Sanomat kysyy pääkirjoituksessaan (19.8.2024), miksi nuorten huumekuolemille ei tehdä eikä haluta tehdä mitään. Tapaturmainen huumemyrkytyskuolema on itsemurhan jälkeen nuorten yleisin kuolinsyy Suomessa.
Onnettomuustutkintakeskus selvitti tänä vuonna alle 25-vuotiaiden huumekuolemien taustoja. Selvityksessä todettiin, että nuorten huumekuolemista neljä viidestä johtui opioidien ja bentsodiatsepiinien sekakäytöstä, ja vain harvoilla oli veressään alkoholia. Kuolleista lähes 80 prosenttia oli miehiä. Valtaosalla kuolleista oli päihdeongelman lisäksi myös mielenterveydenhäiriöitä.
Helsingin Sanomien kirjoitus nostaa esille palvelujen hajanaisuuden ja puutteellisuuden. OTKESkin suosittelee palveluiden parantamista, mutta suositukset on suunnattu muille viranomaisille ja järjestelmän puutteiden paikkailuun, eikä siinä oteta kantaa huumepolitiikkaan. Merkittävää kuitenkin on, että OTKES on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lisäksi jo toinen viranomaistaho, joka haluaa puuttua huumekuolemiin. THL julkaisi viime vuonna omat kaksitoista keinoaan ehkäistä huumekuolemia.
Mitkä olisivat mielestämme tärkeimmät käytännön keinoja korjata huumehoitojärjestelmämme valuvikoja? Vaikka emme voi tietää, miten paljon mikäkin keino vähentäisi huumekuolemia, on selvää, että se ei ainakaan selviä jättämällä keinot käyttämättä.
- Huumeiden käytön dekriminalisointi. Rangaistavuuden poistaminen madaltaisi avun hälyttämisen kynnystä, kun tilanteessa paikalla olevat eivät pelkäisi rikosoikeudellisia seuraamuksia. Lisäksi useiden uusien palveluiden ja menetelmien, kuten käyttöhuoneiden ja ainetunnistuspalvelun, kokeilu ja käyttöönotto helpottuisivat. Ehkäpä merkittävimpiä vaikutuksia olisi huumeiden käyttöön liittyvän stigman pieneneminen ja siten hoidon hakemisen helpottuminen.
- Huumeiden käyttötilat. Käyttötiloilla saataisiin tärkeää tietoa, miten palvelu vaikuttaa huumekuolemiin ja huumeiden julkisesta käytöstä koituviin haittoihin. Nyt käyttötiloina toimivat kaupungin julkiset tilat, kuten vessat ja puistot. Huumeiden käytön rangaistavuuden vuoksi esimerkiksi Helsingissä ei valvottua käyttötiloja ole päästy kokeilemaan kaupungin toiveista huolimatta.
- Naloksonin reseptivapaus ja jakelu. Opioidiyliannostuksen vasta-aine naloksonia ei ole helposti ja edullisesti saatavilla. Ei ole täysin selvää, miten tehokkaasti se toimii suomalaisessa, tyypillisesti usean aineen yhteisvaikutuksena syntyneessä huumemyrkytyksessä. Kyseessä olisi kuitenkin yksinkertainen keino mahdollistaa huumeita käyttäville ihmisille yliannostuksen saaneen nopea auttaminen.
- Ainetunnistuspalvelu. Nykyisessä rikollisessa huumemarkkinassa ei ostajalla ole varmuutta siitä, mitä hänen ostamansa aine sisältää. Pahimmillaan väärä tieto aineen koostumuksesta tai vahvuudesta voi johtaa tapaturmaiseen myrkytykseen ja jopa kuolemaan. Ainetunnistuspalvelu auttaisi huumeita käyttävää tekemään parempaan tietoon pohjautuvia valintoja ja suojaamaan terveyttään. Tätäkin huumeiden käytön ja hallussapidon rangaistavuus vaikeuttaa.
- Järjestöille suunniteltujen leikkausten peruminen. Jo nyt järjestöt paikkaavat julkisen puolen palveluiden puutetta matalan kynnyksen palveluilla. Niiden ja päihdehoidon toimintaedellytyksistä on pidettävä huolta. Toimivat palvelut ja hoito ovat tehokkain tapa ehkäistä huumekuolemia.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos teki omassa ehdotuksessaan samanlaisia ehdotuksia huumekuolemien vähentämisen keinoista. Nyt samaa työtä jatkaa osaltaan Ulos epätoivosta -tutkimushanke.
Keskustelu huumekuolemista ja niiden ehkäisystä jatkuu 31. elokuuta 2024 Helsingissä Yhdessä huumekuolemia vastaan -tapahtumassa. Tervetuloa!
Lue lisää: Tutkijat: Suomen huumekuolemia vähätellään, vaikka niitä voisi ehkäistä
Kuva: Wikimedia Commons.
